Paljon tekemistä ja leikkikavereita

Alussa täällä Bangkokissa oli kyllä tekemisen puute, mutta nyt tekemistä alkaa olla sopivasti - ei vielä liikaa! Tällä viikolla liityin BAMBIn jäseneksi ja nyt saamme meidän omasta leikkikerhosta hyvän alennuksen ja saamme käydä BAMBIn omissa leikkikerhoissa pientä maksua (joka menee hyväntekeväisyyteen) vastaan.

Maanantaina menen katsomaan kuvanveistoateljeeta, jossa annetaan tunteja sekä aikuisille, että lapsille. Tätä harrastusta ajattelin nyt lähinnä itselleni, mutta kai se Wilmakin voi kätensä saveen työntää, kun tunnit on maanantai- ja keskiviikko-aamupäivisin. Tiistaina ja keskiviikkona on Mulberry Housen leikkikerho ja torstaina puolestaan BAMBIn oma leikkikerho British Clubilla. Aivan fantastinen paikka. Lasten uima-allas, leikkipaikka ja kasoittain leluja, telttoja, pyöriä yms, joilla voi leikkiä. Ja kaikki vapaassa käytössä pientä noin viiden euron maksua vastaaan. Leikkikerhon jälkeen klubille voi jäädä lounastamaan ja seurustelemaan muiden vanhempien kanssa, jos haluaa.

Tällä viikolla meillä on käynyt erikoisia vieraita. Ystävämme pitkä adoptioprosessi Kambodzasta on vihdoinkin ohi - niinhän sitä luulisi, kun poika ja äiti ovat jo täällä Bangkokissa. Mutta eipä mitä - Suomen viranomaiset ovat käyneet hankaliksi. Sosiaaliturvatunnusta ja passia ei suostuta millään myöntämään. Eiliselle ostetut lentoliput jäivät käytämättä ja äiti ja poika ovat jumissa täällä Bangkokissa - täysin virkamiesten armoilla. Yksi oli puhelimessa todennut, että nyt on niin paljon kokouksia, että ehkä hän pääsee käsiksi tähän asiaan maanatai-iltapäivällä!!!! Ovat toki erinomaista seuraa meille, minule ja Wilmalle, mutta toden totta toivoisi heidän jo pikkuhiljaa pääsevän oman perheensä luokse Suomeen.

Yöllisiä pamauksia Hua Hinnissä!

Viikonloppuna lähdimme nauttimaan raittiista ilmasta ja merituulesta Hua Hinniin, 160km Bangkokista etelään. Hotellin ulko-ovella meitä odotti punainen matto, mikä ei kuitenkaan ollut siinä meitä varten, vaikka alamme jo olla kyseisen hotellin kanta-asiakkaita. Hotelliin odotetiin kuninkaan pojan vaimoa ja hänen 4-vuotiasta poikaansa eli mahdollista tulevaa kuningasta viikonlopun viettoon.

Ensimmäisenä yönä heräsimme kovaan pamaukseen ja valonvälähdykseen ja pelästyimme jo, että kuninkaallisia vastaan hyökätään pommein. Täällä kun on tavan takaa jonkunlainen vallankaappaus käynnissä. Pian huomasimme myös, ettei meillä ole enää sähköjä ja kun menimme asiaa ihmettelemään vastaanottoon, niin saimme tietää, ettei meidän kerroksessa muillakaan ole sähköjä. Paikalle saatiin sähkömiehiä, jotka alkoivat asiaa selvittelemään ja kappas.... oikosulun aiheuttaja löytyikin meidän huoneestamme. Illalla olimme hieman siirrelleet huonekaluja, että saimme Wilman sängyn sopivasti pois tuulettimen edestä ja siinä samalla olimme vahingossa irroittaneet yhden sähköjohdon liitoksistaan. Yöllä nämä johdonpäät olivat sitten osuneet yhteen ja aiheuttaneet oikosulun. Onneksi kukaan meistä ei ollut vahingossa koskenut näihin johtoihin ja selvisimme vain säikähdyksellä. Hyväuninen Wilma nukkui läpi koko episodin.

Seuraavana iltana havahduimme uuteen "pommitukseen", kun hotellin katolta ammuttiin ilotulitusraketteja. Varmaan tämäkin pikkuprinssin kunniaksi. Jytke oli aikamoinen ja en olisi yhtään yllättynyt, vaikka raketit olisi ammuttu juuri meidän yläpuoleltamme. Asuimmehan hotellin ylimmässä kerroksessa. Wilma oli jytkeestä kovin hädissään, mutta onneksi pauke ei kestänyt kauaa. Olisivat hotellilla kyllä saaneet kertoa etukäteen, mitä oli tulossa. Silloin olisimme voineet mennä rannalle katselemaan spektaakkelia vähän etäämmältä.

Seuraavan yön vietimmekin jo omassa sängyssä ilman ihmeempiä paukkuja.

Kauniita ja rumia sanoja neljällä kielellä

Vuoden ikäisenä Wilma tapaili sanaa ääittee, ääiittee, äit-ttee, mutta sitä ei isän mukaan laskettu viralliseksi ensimmäiseksi sanaksi, koska seuraava sana oli selkeä pappa. Tämän jälkeen tuli kaikkien yllätykseksi kopkhunkaa, joka on kiitos taiksi. Nykyään kiitoksella alkaa päivämme ja siihen se myös usein loppuu. Tänäkin aamuna alkoi pinnasängytä ensin kuulua kop-khun-kaa, kop-khun-kaa, ennen kuin itse tyttö nosti sieltä hyväntuulisena päätään. Seuraavina sanoina tulivat kettu, kukka, kakka ja kakku. Nyt kun mukaan valikoimiin on tullut myös i-kirjain, niin kun tyttö haluaa jotain, hän huutaa miimiimiimii, joka suoraan englanniksi tarkoittaa minä, minä, minä ja äitiä kutsutaan mamiksi, sekin suoraan englannin kielestä. Sattumaako lienee? Sitten eräänä päivänä kettu muuttuikin vituksi ja sitä Wilma huutelee nyt aina silloin tällöin. Onni onnettomuudessa on, että täällä kukaan ei ymmärrä suomea ja voidaan vaan toivoa, että tämä sana häviää sanavarastosta ennen maaliskuun loppua. Liput Suomen-kotiin on nyt varattu 27.3.

Edelleen salmonellaa

Käytiin eilen tiistaina lääkärissä kuulemassa olisiko salmonella jo parantunut ja toivoin jo parasta, mutta ei pöpöt olleet Wilmaa vielä jättäneet. Me vanhemmat pelaamme varman päälle ja syömme paraikaa kymmenen päivän antibioottikuuria. Sellaisen ne tytöllekin olisivat täällä antaneet, mutta odotamme nyt vielä vähän aikaa. Wilman olo alkaa olla hyvä päivisin, mutta nukkuminen on vähän niin ja näin. Vatsaa jos vääntää, niin vaikeahan siinä on Ruususen unta vedellä.

Tänään vietimme taas puistossa aikamoisen tovin ja nyt saatoin ottaa ilman palamisen vaaraa tytöltä paidan pois, kun aurinko oli pilvessä. Oli siinä kummastelemista, kun meidän vieressä nukkui pää puiston pöytää vasten nojaten paikallinen mies, joka unesta havahduttuaan alkoi riisua ylimääräisiä paitojaan pois. Ensin lähti pitkähihainen paita, sitten t-paita, toinen t-paita, kolmas t-paita ja neljäs t-paita. Oli se aikamoisen koomista. Toinen juoksee ympäriinsä ilman mitään yläosaa ja toisella niitä oli kuusi päällekäin. Jonkun mielestä ainakin täällä on talvi!

Viikonlopuksi tänne on luvattu 40% todennäköisyydellä sadetta. Harkitsemme viikonlopun viettoa Pattayalla tai Hua Hinnissä ja täytynee seurata säätiedotuksia, minne päin kannattaisi lähteä. Katsotaan kumpaan päädymme. Niin ja Wilma nukahti tänään klo 23 eli kuusi tuntia olemme jo onnistuneet kääntämään kelloa! Seuraavaksi haasteeksi tulee, että miten sen sisäisen kellon kääntymisen saa loppumaan!

BAMBI

Bangkokissa toimii aktiivinen kansainvälinen äitien ja lasten ryhmä "Bangkok Mothers and Babyes International". En ole vielä liitynyt jäseneksi, mutta kävin heidän sivuillaan tutkimassa tulevia tapahtumia ja löysin hienon ostetaan ja myydään palstan. Siellä moni kaupungista poismuuttava perhe kauppasi kaikkia tavaroitaan aivan pohjahintaan. Tarjolla oli autosta ja pesukoneesta legoihin ja lastenvaatteisiin. Lähetin Gussen työpäivän jälkeen yhteen "poistomyyntiin" ja niinhän siinä kävi, että Gusse tuli kotiin pumpattavan uima-altaan, lasten lelujen ja mikä parasta hienon puisen lasten pöydän ja tuolien kanssa. Nyt Wilma pääsee kahvittelemaan joululahja-astioilla hienon pöydän ääressä! Kuva tästä ohessa!

Kylmääkö talvella?

Meille on nyt selvinnyt, että kun täällä on talvi ja kylmää, niin lämpötila on 32, 33 astetta ja kun on kesä ja kuumaa, niin on 34, 35 astetta! Näin meille asian eräs paikallinen tiivisti! Tänään sattui sitten kohdalle tuollainen viileä puolipilvinen talvipäivä. Tuulikin tuntui raikkaalta. Gusse on saanut uusimmaksi lelukseen iPhonen, josta tarkistimme tuulen suunnan ja lämpötilan. Tuuli puhalsi idästä ja asteita oli 31. Vietimme päivästä monta tuntia Lumpinin puistossa ja makoilimme ensimmäistä kertaa myös varjossa viltin päällä. Wilma sai taas ihasteltavakseen eri kokoisia varaaneja, jotka polskivat puiston lammissa ja joskus matelevat myös kuivalle maalle.

Iltapäivällä meidät oli kutsuttu italialaisen ystävämme Francescon synttäreille neljänteen kerrokseen. Oli oikein mukavaa. Wilmakin riehaantui leikkimään muiden lapsivieraiden kanssa ja hauskinta oli katsoa, kun pikkuiset hyppäsivät vuoron perään noin 15cm korkean patjan reunalta kuin kyseessä olisi ollut suurmäki. Yritän saada kuvia juhlista ja laitan niitä tänne ensi viikolla.

Wilman vatsavaivat eivät ota parantuakseen ja kävimmekin eilen taas lääkärissä. Saamme tuloksen siitä, onko salmonella jo parantunut maanantaina. Toivottavasti näin on ja mitään muuta ei löydy.

Murberry House

No nyt se löytyi - kiva leikkikerho. Murberry House on vielä ihan meidän lähellä - sellaisen puolentoista kilometrin päässä ja vielä edullisempikin kuin se meidän ensimmäinen Harvard-paikka. Ongelmaksi tulee varmaan vaan se, että tämä leikkikerho on ainoastaan tiistaisin ja keskiviikkoisin klo 13-14.30, jolloin on meidän päiväunien aika. Nyt vielä, kun kellomme heittää pahasti ja paikalliseen aikaan sopeutuminen on kesken, niin hyvä että olemme ehtineet herätä tuohon mennessä. Toisena ja kolmantena iltana nukahdimme neljältä aamuyöstä, eilen yhdeltä ja nyt jo puolelta öin, joten parempaan suuntaan ollaan menossa.

Kävimme kerhossa eilen ja tänään yhdessä italialaisen ystävämme Fransencon kanssa ja saimme leikkiä ulkona vesialtaassa ja hiekkalaatikolla. Sisällä askartelimme, muovailimme vahalla ja leikimme pehmustetussa huoneessa, jossa oli temppurata ja tunneleita. Lapsia oli todella vaikea saada lähtemään sieltä kotiin. Ja kaiken kukkuraksi paikassa oli vielä todella ystävällinen ja rauhallinen henkilökunta, jonka kanssa Wilmakin näytti tulevan toimeen ihan hyvin. Wilma piti jopa yhden tädin kädestä kiinni! Ja sitten vielä...tien toisella puolella on alueen paras italialainen ravintola. Äidit voivat käydä aina ennen leikkikouluun tuloa tankkaamassa, niin jaksavat telmiä! Paikan löytämisestä meidän on kiittäminen Fransescon äitiä! Paikan johtajan mielestä Wilma on "ajattelevainen tyttö", joka osaa keskittyä hyvin ikäisekseen.

Paluu Bangkokiin

Täällä sitä taas ollaan. Bangkokin lämmössä. Uusi vuosi vaihtui Suomen -25 asteen pakkasesta tänne Thaimaan 30 asteen helteeseen. Eipä mitään...ihan mukavalta tuntui. Nyt kun täällä on kylmä ja sateeton kausi menossa. Saattaa olla, että voimme nyt päivisinkin lähteä puistoon leikkimään.

Matka tänne meni kommelluksitta, kun vain ehdimme koneeseen. Meinasi tulla vähän kiire. Neljän ruuhka ja liukas keli! Otimme ensimmäistä kertaa Finnairin 16.50 lennon yölennon sijaan. Valitsimme lennon, koska ystäväni oli kyseisessä koneessa lentoemäntänä ja pitikin meitä oikein hyvänä! Perillä olimme juuri, kun me vanhemmat olisimme olleet valmiita nukahtamaan ja tyttö nukkui sikeintä yöuntaan klo 3 aamuyöstä. Jouduimme herättämään tytön ja siitä sitten aikataulumme alkoikin heittää. Kotiin päästyämme olimme kaikki valmiita päiväunille ja nukuimme seitsemän tuntia kuin tukit. Heräsimme klo 18 paikallista aikaa ja nukahdimme yöunille taas klo 5 aamuyöstä!! Joudumme hieman tekemään töitä paikalliseen rytmiin päästäksemme. Hyvä puoli tässä on se, että nyt voimme kaikki lähteä illalliselle ravintoloihin, mitä ennen emme ole voineet tehdä, kun tyttö on jo nukahtanut viimeistään 20 aikoihin.