Kauniita ja rumia sanoja neljällä kielellä

Vuoden ikäisenä Wilma tapaili sanaa ääittee, ääiittee, äit-ttee, mutta sitä ei isän mukaan laskettu viralliseksi ensimmäiseksi sanaksi, koska seuraava sana oli selkeä pappa. Tämän jälkeen tuli kaikkien yllätykseksi kopkhunkaa, joka on kiitos taiksi. Nykyään kiitoksella alkaa päivämme ja siihen se myös usein loppuu. Tänäkin aamuna alkoi pinnasängytä ensin kuulua kop-khun-kaa, kop-khun-kaa, ennen kuin itse tyttö nosti sieltä hyväntuulisena päätään. Seuraavina sanoina tulivat kettu, kukka, kakka ja kakku. Nyt kun mukaan valikoimiin on tullut myös i-kirjain, niin kun tyttö haluaa jotain, hän huutaa miimiimiimii, joka suoraan englanniksi tarkoittaa minä, minä, minä ja äitiä kutsutaan mamiksi, sekin suoraan englannin kielestä. Sattumaako lienee? Sitten eräänä päivänä kettu muuttuikin vituksi ja sitä Wilma huutelee nyt aina silloin tällöin. Onni onnettomuudessa on, että täällä kukaan ei ymmärrä suomea ja voidaan vaan toivoa, että tämä sana häviää sanavarastosta ennen maaliskuun loppua. Liput Suomen-kotiin on nyt varattu 27.3.