Kohti pakkasta

Pitkän hiljaisuuden syynä täällä blogissani on ollut se, ettei viimeaikoina olla oltu ollenkaan Bangkokissa ja siten koneen äärellä. Wilman kummitäti tuli meille pariviikkoiselle lomalle ja otimme irtioton Bangkokin saasteiseen ilmaan Hua Hinnissä. Palattuamme Bangkokiin sain raivoisan ruokamyrkytyksen ja se vei jalat altani totaalisesti. Kummitäti pääsi siten myös totisen lapsenhoidon makuun ja apu oli todellakin tarpeen. Jouduimme jopa siirtämään paluulentoamme. Nyt kuitenkin kohti kotia ja Suomen pakkasia. Kohta nähdään!

Pikkujouluissa

Perjantai-illan 26.11. vietimme, kuten varmaan monet muutkin suomalaiset, pikkujouluissa. Suomalainen kauppakamari järjesti koko perheen illallisjuhlan Centara-hotellin 26. kerroksen ulkopuutarhassa. Paikka oli todella hieno, antimet loistavat ja tarjoilupöytään oli loihdittu mm. porkkana- ja perunalaatikkoa sekä riisipuuroa. Lapset oli huomioitu hienosti ja paikalla oli ilmapalloista erilaisia hahmoja taiteileva pelle, kasvomaalausta ja joulupukki lahjoineen. Aikuisille puolestaan oli riittämiin kylmää olutta ja sopivan lämmintä viiniä ja jopa glögiä! Tilaisuus kokonaisuudessaan oli loistavasti järjestetty ja varsinkin meille oli hienoa, että saatoimme juhlia Wilman kanssa. Olemme täällä joutuneet kieltäytymään yksistä illalliskutsuista sillä, että lapset eivät olleet juhlaan tervetulleita. Koko perheen kekkereitä lisää!!

Varastoihin täydennystä Suomesta!

Aiemmin pidin ihmisiä, jotka hamstrasivat lomamatkalle laukkuunsa kahvipaketteja hieman hassuina. Mitä olisinkaan ajatellut ihmisistä, jotka pakkaavat mukaan kahvin lisäksi pilttipurkkeja, juustoa, pyykin- ja astianpesujauhetta, mustikka- ja vadelmajauhepusseja, suolakalakeksejä, rittävin määrin hammastahnaa, maitohappobakteereja, ksylitolipurkkaa, salmiakkia...vain muutamia mainitakseni. Lista on pitkä!!! Kaiken tuikitarpeellisuudesta antaa hyvän esimerkin pyykinpesujauhe - viime talvena pesin pyykkiä monta kuukautta siten, että pysäytin pesuohjelman vartin välein odottamaan luukun raosta pursuavan vaahtopilven laskeutumista. Ilman tätä toimenpidettä olisi pesun valmistaduttua parketilla ollut valtava määrä vaahtoa ja vettä. Pitkän ajan päästä minulle selvisi, että valtaosa täkäläisitä pesee (tai pesettää apulaisellaan) pyykkinsä käsin ja niillä, jotka omitavat koneen, on masiina päältä auki olevaa mallia. Eli yksinkertaisesti täkäläiset pesuaineet ei ole tehty umpimallista pyykinpesukonetta varten ja vielä paikallisten mieltymysten mukaan pyykki valmistuttuaan ei tuoksi puhtaalle vaan siltä, että ne olisi liotettu parfyymissä. Astmaatikolle ja pienelle lapselle hyvin sopivaa!!

Nyt näyttää siltä, että tuontivarastomme ovat ehtymäisillään. Oltermanni on niin ohut, ettei höylää enää tarvita, pyykinpesuaine riittänee pariin koneelliseen, salmiakki on jo aikoja sitten pistelty tuulensuojaan ja kahvipaketissa riittänee puruja juuri siihen asti ......... että saamme kolmen päivän päästä täydennystä Suomesta. Wilman kummitäti Anni on tulossa tännepäin. Odotamme kaikki häntä kovasti! Toivottavasti ei tule ylikiloja matkalaukkuun!

Minne nyt mennään??

Viiden viikon aikana ollaan käyty kolme kertaa Hua Hinnissä ja viimeksi eilen kotiuduimme sieltä. On hyvä päästä tuulettamaan keuhkojaan meren rannalle, vaikka kaupunkihan tuo Hua Hinkin on. Mutta mereltä tuulee aina ja uskon, että pakokaasu lentää mantereelle päin. Ennen majailimme aina samassa thaimaalaisessa Dusit Thani -hotellissa, mutta nyt olemme kokeilleet paria uutta - vaihtelun vuoksi. Oltiin yksi viikonloppu Hua Hinnin vanhimmassa Sofitel hotellissa ja nyt viime viikonloppu Hiltonissa. Kuulostaa hienolle, mutta hotelliyö irtoaa näissä samaan hintaan kuin perussokoshotelliyö Suomessa. Wilma viihtyi hyvin Hiltonissa, kun siellä oli erinomainen lasten leikkihuone, sopivan syvä lasten allas, jonka vieressä riittävästi veteen heiteltäviä koristekiviä ja riittävästi kiivettäviä rappusia. Paloportaat olisivat kiinnostaneet kovasti, mutta tylsät vanhemmat eivät antaneet koskeakaan niihin!

Wilma kyselee päivittäin " Minne nyt mennään?" Siitä voi päätellä, että ollaan menty paljon tai sitten tuo lähteminen on aina isompi juttu täällä kuin kotona Suomessa. Lähtee sitten ihan mihin vain niin on otettava auto tai taksi ja varauduttava liikenneruuhkan tai muun esteen yllättäessä vähän pidempäänkin reissuun. Siitä Wilmalle on varmaan tullut sellainen olo, että kun taas pakataan niin minnes nyt mennään?

Olen alkanut pohjustaa jo Suomeen lähtemistä, vaikka onhan siihen vielä aikaa. Jutellaan lumesta, mietitään mitä pitää Suomessa laittaa päälle, kun on niin kylmä ja tänään leivottiin muovailuvahasta piparkakkuja ja joulutorttujakin! Mutta ennen kuin lähdetään, niin odotetaan että meidät vieraat Anni ja Mika nyt saapuu ensin tänne päin.

Hei, mä puhun!

Huutelin tänään keittiöstä kylvyssä olevalle Wilmalle, että "onko Wilma pinnalla?" Kylpyhuoneesta kuului vastaus "Istuu pohjassa!". Tyttö omistaa melkoisen sanavaraston jo suomeksi. Vähän väliä tuppaa hymyilyttämään jokin Wilman sutkautus. Muunmuassa äidillä on "tulppakorvat" yöpöydällä ja "isi lähtee töihin tekemään hommia". Pitää vähän jo varoa mitä puhuu. Yhtenä päivänä kuuntelin, kun Wilma leikki autoilla joista toinen tokaisi toiselle "nyt ei ehdi, on kiire, kiire"! Mistä lie oppinut.

Wilma laskee myös kovasti ett, två, fyra, fem, sex! Tunnistaa hissistä myös numerot, kun pitää painaa eka kerrokseen ja seiskaan. Lisäksi bongailee kaupungilta kirjaimia: äidin kirjain, isin kirjain, mummun kirjain, Erkin kirjain jne. kun ajellaan ja näkee mainoksia ja neonvaloja.

Sanaleikittely on nyt myös pop. Yhden autolelun nimi on Kinki könkö kinki, äiti on joskus mammajamma ja isä pappahjappa. Hauskimpia kaikista on kuitenkin kakkajutut. Ketut käy kakkimassa äidin ja isän sänkyyn ja autot pissii milloin minnekin ja Wilmalla on hauskaa.

Kaikenlaista

Viimeksi uhosin, että illalla lähdemme maistelemaan viinejä, mutta miten ollakaan - väsähtäneet vanhemmat eivät jaksaneetkaan, vaan jäimme lepäämään kotiin. Uusi mahdollisuus meillä on taas tällä viikolla, kun 12.11. järjestetään British klubilla maarraskuun maisteluilta. Toivottavasti pääsemme nyt aikomusta pidemmälle. Olisihan se paikallaan vähän juhliakin, kun syntymäpäivänikin tulivat ja menivät. Sain kyllä kaikista parhaimman syntymäpäivälahjan Gusselta. Sain nukkua peräti yhdeksään saakka! Todella tarpeellinen synttärilahja, varsinkin kun täällä heräillään vähintään viisi kertaa yössä. Vaihdetaan Wilman märkää paitaa kuivaan, pannaan tuuletusta päälle, että sisälämpötila laskisi alle 30 ja laitetaan tuuletusta pois, ettei vilustuta liiasta vedosta märkä paita päällä jne. Tällaisesta rumbasta ei taida siellä kotosuomessa olla tällä hetkellä pelkoakaan. Sain vielä lahjaksi lupauksen sukellusretkestä. Ehkä kuitenkin jätän tuon aikaisemmassa blogissani uhoaman akvaariosukelluksen haiden kanssa tekemättä ja tyydyn aidon meren antimiin!

Wilmasta on tullut todella nopea. Ei tarvitse kuin katse kääntää toiseen suuntaan, niin tyttöä ei näy enää missään. Joudumme olemaan täällä tosi tarkkkana, ettei mitään onnettomuuksia pääsisi tapahtumaan. Varsinkin liikenteessä ja uima-altaalla saa olla kädessä kiinni koko ajan, ettei törmää autojen alle tai hyppää syvään altaaseen. Onneksi on tuota varovaisempaa sorttia. Mutta viime aikoina kyllä rohkeutta on tullut lisää. Haluaisi tulla kiipeilytelineistä alas paikoista, joissa putoaminen olisi varmaa ja hyppää liukumäkiin, joiden vauhti on kaksivuotiaalle vähän liian rajua. Varustuksena meillä on täällä yleensä vaippa ja t-paita ja välillä oikein kauhistuttaa, kun tyttö painaa kovaa vauhtia röpelöisellä asfaltilla. Tänään kaatuikin juostessaan, mutta onneksi vähän pehmeämmällä alustalla ja sai polvensa vain punaiseksi. Uutuutena on myös tuoleille kiipeily ja niiden avulla tavaroiden kurottelu ja parvekkeen- ja ulko-oven turvalukkojen avaaminen - tai ainakin niiden avaamisen yrittäminen. Parvekkeen turvalukko on onneksi todella korkealla, siihen ei kyllä yllä, mutta ulko-oven saa varmasti vielä lähipäivinä auki. Täytyy varmuuden vuoksi laitatuttaa lisälukko ylemmäksi pikaisesti!

Jäsenenä klubilla, kerhossa ja yhdistyksessä

Ensimmäisenä taisin täällä Bangkokissa liittyä Bambin (Bangkok Mothers and Babies International) jäseneksi. Bambi on vapaaehtoisvoimin pyöritetty hyväntekeväisyysorganisaatio, joka järjestää viikottain mm. monia leikkikerhoja. Olemme aktiivisesti käyneet Wilman kanssa kahdessa leikkiryhmässä: joka viikon torstaina British Clubilla klo 9.30-12 ja kaksi kertaa kuussa keskiviikkoisin Mulberry Housessa klo 15-17. Tänä torstainakin menimme leikkimään, mutta kaikki nämä muutokset varmasti vaikuttavat ja Wilmaa ei voineet muut lapset kiinnostaa vähempää. Päädyimme uimaan ja leikkimään vesileluilla turvallisen matkan päähän muista lapsista!

Bambin leikkikerhon kautta olimme tutustuneet British Clubiin ja totesimme paikan niin hyväksi, että liityimme myös sen jäseniksi. Päivisin käymme siellä Wilman kanssa uimassa, leikkimässä lasten leikkipuistossa ja syömässä hyvää länsimaalaista ruokaa. Sitä saattaa aina välillä tulla ikävä. Oma suosikkini on tällä hetkellä Jammie Oliverin sienikeitto! Iltaisin Gusse pääsee pelaamaan siellä tennistä ja squashia ja minä voin puolestani käydä punttiksella ja uimassa.

Vihdoin viimmein liityimme myös Bangkokin Suomi seuran jäseneksi. Ensimmäisessä tilaisuudessa kävimme eilen. Thaimaan matkaoppaan kirjoittaneen Antti Helinin luona järjestettiin Thaimaan matkailuilta, jossa saimme uusia vienkkejä Thaimaan matkailuun. Suositeltavalla listalla oli mm. seuraava retki pohjois-thaimaassa: Chiang Maista vuoristovaellus Paihin, josta kumilauttamelonta takaisin Chiang Maihin. Illan antina oli myös uusi ystävä Wilmalle - indonesialais-suomalainen Jaakko 1v!

Tänään illalla menemme nauttimaan British Clubille jäsenyyden mukanaan tuomista eduista - kerran kuukaudessa järjestettävästä ilmaisesta viininmaisteluillasta ja huomenna noudamme Bambin nettisivuilta löytyneet käytetyt ilmanpuhdistimet. Jäsennyys kannattaa! Mihin seuraavaksi liittyisimmekään?

Takaisin Bangkokiin

Nyt kun Wilma on täyttänyt 2 vuotta, jouduimme ostaman hänelle oman istuinpaikan lentokoneessa. Me vanhemmat luulimme sen antavan meille lisää tilaa, mutta tytön nukahtaessa hän valtasi hyvinkin kahden penkin verran. Onneksi koneessa oli muutama vapaa paikka, jonne toinen meistä joutui evakkoon toisen vahtiessa ettei tyttö unissaan kierähtänyt penkillä ja päätynyt putoamaan lattialle. Ensimmäisen neljän tunnin vuoron otti Gustaf ja minä siirryin iäkkäämmän tiukkailmeisen miehen viereen ikkunapaikalle ja sain miehen mukaan paikan sillä ehdolla "etten koko ajaa ravaisi edestakaisin lapsen takia"!!! Istuin paikalla kuin tatti ja neljän tunnin vahtivuoron vaihtoonkin hyppäsin miehen yli häntä herättämättä. Sitten olikin Gussen vuoro sulkea silmät. Kaksi kertaa lennon aikana saimme siepattua tytön kiinni ilmasta ennen kuin hän olisi päätynyt lattialle! Matka meni suhteellisen hyvin, jos vanhempien väsymystä ei huomioida. Korviin ei sattunut ja tällä kertaa ei koneesta tarttunut mukaan mitään kulkutautejakaan.

Kotona Bangkokissa vietimme vain pari tuntia ja vaihdettuamme kulkuvälineen autoon suuntasimme kohti etelää ja Hua Hinnia. Gussella oli tiedossa parin päivän työmatka (ke-to) Etelä-Thaimaaseen, joten päätimme ottaa tilaisuudesta vaarin (kun seuraava maanantaikin oli Thaimaassa virallinen pyhä- ja vapaapäivä) ja aloittaa Thaimaaseen kotiutumisen uima-allasloman merkeissä. Oli todella mukavaa olla kuusi päivää siivoamatta, pyykkäämättä.... ja keskittyä ajanviettoon tytön kanssa.

Nyt ollaankin jo takaisin Bangkokissa ja aloitellaan arkea täällä. Katsotaan miten kotiudumme tällä kertaa. Ainakin ensimmäisen yön haaste oli saada unen päästä kiinni rajuna ulkona raivoavan ukkosen ja hikisen noin. 30 asteisen asuntomme vuoksi.

Viimeistä viedään

Viimeinen viikko tähän tietoon Bangkokissa on nyt menossa ja lento kohti Suomea lähtee pe ja la välisenä yönä. Helsinkiin laskeudumme la aamusta. Sekin varmistui tänään, että Gusse mahtui samaan koneeseen. Se on loistojuttu.

Täällä tilanne on rauhallinen. Punapaidat osoittavat mieltään vielä jossain päin kaupunkia, mutta ilmeisesti väki on vähenemään päin ja uusia tempauksia eivät ole keksineet. Lauantaina näimme vielä heidän kulkueensa parvekkeeltamme, mutta sen jälkeen ei ole nähty vilaustakaan.

Irene on apunamme vielä tämän viikon, mikä on hyvä. Voidaan pakata, järjestellä paikkoja ja tehdä viime hetken ostoksia/huoltotoimia rennoin mielin. Huoltotoimiin lasketaan Hot Flow (venyttelyä kuumassa huoneessa), fysioterapia, kampaaja, hieronta, pedikyyri jne.. eli kaikki minkä täältä saa murto-osa hintaan Suomeen verrattuna. Ai niin, pitää muistaa vielä käydä siellä maahanmuuttovirastossa. Laitetaan ylös huomisen hoidettaviin asioihin.

Pidetään peukkuja, että pysymme loppuviikon hyvässä terässä ja emme unohda pakata mitään kriittistä. Kaikille teille paljon terveisiä ja kohta nähdään! Lupaamme ottaa lämpöä ja auringonpaistetta mukaan!

Että sellainen päivä...

Tänään vein Wilman uudelleen lääkäriin, kun valitteli huultaan, oli itkuinen ja ruoka ei maistunut Parasetamolista huolimatta. Hammaslääkäri sanoi, että kolahduksesta ja siitä seuranneesta turvotuksesta on kitalaen ihoa "valahtanut" siten, että sitä on etuhampaiden takana. Näyttää ihan kuin tyttö olisi puraissut etuhuultaan ja lihaa olisi jäänyt hampaiden väliin. Onneksi ei kuitenkaan. Jos tyttö olisi vanhempi, niin tätä ihoa/lihaa yritettäisiin painaa takaisin, mutta nyt vaan odotellaan ja täytyy mennä Suomessa tarkastukseen kahden viikon kuluttua. Wilma huusi aikamoisesti, kun suuta piti tutkia ja tyttöä pitelemässä taisi olla viisi ihmistä. Puraisipa yhtä hoitajaa sormeenkin.

Lääkärilaskua kun piti alkaa maksamaan, niin kumpikaan luottokorttini ei toiminut ja käteistä ei ollut riittävästi. Onneksi Irene oli lähtenyt meidän mukaan ja me Wilman kanssa odottelimme sairaalassa, kun Irene kävi hakemassa meille rahaa kotoaan. Samalla Gusse ilmoitti, että oli myöhästynyt koneestaan.

Ja kun pääsimme kotiin, niin hetken kuluttua vessan käsisuihkun putkiliitos irtosi ihan itsestään ja vettä tulvi kuin isosta geisir-lähteestä. Kaikki pyyhkeet ja lakanat kynnysten tukkeeksi (valitettavasti kylpuhuoneesta pääsee kahteen huoneeseen, joissa molemmissa on parkettilattiat), Irene hakemaan apua ja minä lappamaan kattilalla vettä lattialta kylpyammeeseen. Parhaillaan kylpyhuoneessa oli varmaankin 20cm vettä. Vesi saatiin poikki, vika korjattua, vedet kuivattua koko illan siivousprojektissa, mutta kyllä parketitkin saivat oman osansa ja pakastimen, jääkaapin ja muiden kodinkoneidan alusia kuivateltiin vielä myöhäänkin.

Sitten sain sähköpostiviestin, että työpaikkani on hakeutumassa konkurssiin ja pisteenä i:n päälle puhelimestani oli loppunut puheaika. Että sellainen päivä ja en enää kiellä, ettei lastenhoitajasta olisi apua! Irene pelasti meidät tänään niin taloudelliselta, aineelliselta kuin henkiseltäkin täystuholta!

Punaista ympäriinsä

Myöhään tiistai-iltana punaiset päättivät laittaa ranttaliksi ja heittivät satoja litroja omaa vertaan eduskunnan rappusille ja pääministerin kodin portille. Samaan aikaa verta vuodatettiin myös meillä. Wilma lähti sohvalta hieman vauhdikkaasti ja ensimmäinen ruumiinosa, joka kosketti lattiaa oli leuka. Alahampaat upposivat ylähuuleen ja verta tuli kiitettävästi. Kun tyttö rauhoitttui, kävimme ensiavussa tarkistamassa, että hampaat ovat kunnossa. Kaikki oli hyvin ja haava ei ollut syvä. Tikkejä ei tarvittu. Reissu sujui hyvin, eikä punapaitojakaan näkynyt.

Tänään keskiviikkona punaisia on vilissyt senkin edestä. Koko mielenosoitusjoukko päätti lähteä liikkeelle kohti Yhdysvaltain suurlähetystöä ja reitti sinne vie ikkunamme alta. Tässä ollaan sitten seurattu parin tunnin ajan ohimarssia, joka näyttää ainakin nyt rauhallisesta, mutta äänekkäältä. Wilma on kuitenkin nukkunut päiväuniaan koko ajan kuin tukki! Varmaan ei nukkunut viime yönä kovin hyvin.

Uuden passin sain eilen ja nyt täytyisi vielä vierailla maahanmuuttovirastossa siirrättämässä viisumi vanhasta passiasta uuteen. Gusse tulee kotiin huomenna iltapäivällä, joten varmaan teen tämän perjantaina tai heti alkuviikosta. Toivottavasti Gussen seminaariesitelmä on mennyt hyvin. Ainakin seminaarin järjestäjät olivat kehuneet esitelmää jo etukäteen!

Kuumat paikat - OSA 2

Pääministeri on lähtenyt tältä aikaisemmin mainitsemaltani armeijan alueelta helikopterilla paikkaan tuntemattomaan. UDD on sanonut, että lentokentät jätetään rauhaan. Eli mitähän vaihtoehtoja mielenosoittajille jää nyt jäljelle?? Katsoin juuri tuonne Lumpinin puistoon ja näin siellä yhden vaivaisen lenkkeilijän ja kaksi pyöräilijää. Taitaa olla niin, että paikallisetkin ovat varovaisella ja odottavalla kannalla.

Niin ja saan passini suurlähetystöstä huomenna kello 8, jonka jälkeen minun pitää vielä mennä maahanmuuttovirastoon uuden ja vanhan passin kanssa, koska viisiumini on kiinni vanhassa passissa! Virasto on tunnin taksimatkan päässä täältä meiltä kotoa ja jos mielenosoitus laajenee, niin voi olla, että reissussa menee koko päivä.

Kuumat paikat

Voisin alkaa kohta oikeaksi reportteriksi ja raportoida punapaitojen liikkeistä täällä Bangkokin kaduilla. Tänään maanantaina nähtiin ensimmäiset mielenosoittajat meidän parvekkeelta. Ajoivat ohi punaisiin paitoihin pukeutuneena pakettiautolla ja moottoripyörillä, pitivät kovaa mekkalaa ja heiluttivat punaisia lippujaan. Helmikuun lopussa oli oikeudenkäynti, jossa määrättiin entisen pääministerin Thaksinin omaisuudesta puolet eli noin miljardi euroa takavarikkoon. Korkein oikeus katsoi, että rahat oli hankittu viekkaudella ja pääministerin valtaa vääryydellä käyttäen. Tästä Thaksinin kannattajat saivat hyvän syyn protestiin ja nyt 100 000 punaista UDD puolueen kannattajaa on täällä Bangkokissa mieltään osoittamassa. Mielenosoittajat ovat vaatineet eduskuntaa hajaantumaan ja asettaneet vaatimuksen toteuttamisen takarajaksi tämän päivän puolenpäivän. Kello on nyt 12.37 ja tässä odotellaan, että mihin toimiin mielenosoittajat ryhtyvät, kun eduskunta kuulemma on ja pysyy.

Yhtenä vaihtoehtona on mielenosoituksen laajentaminen isommalle alueelle ja Bangkokin liikenteen ja täten kaiken liiketoiminnan lamauttaminen. Jos liikenne ei kulje, niin ihmiset ei pääse töihin, kouluun, kauppaan yms. ja pisnekset pysähtyy. Toisena vaihtehtona on pääministerin ja muiden keskeisten henkilöiden piirittäminen armeijan suojelemalla alueella. (Tärkeimmät poliitikot on siirretty armeijan alueelle turvaan.) Tästä voi olla seurauksen erinäisiä yhteenottoja, kun poliisit ja armeija joutuvat nenätysten mielenosoittajen kanssa. Kolmantena vaihtoehtona on, että mielenosoittajat aloittavat marssin kohti lentokenttää ja tämä taas lamauttaisi lentokenttäliikenteen.

Me olimme jo viikonlopun poissa kaupungista, mutta jouduimme tulemaan takaisin, kun Gussen piti lähteä tänään Vietnamiin ja Laoon työmatkalle. Tytön kanssa ollaan täällä nyt sitten odottavalla kannalla ja valmiina lähtemään suuntaan tai toiseen, jos tilanne pahenee. Kovin kauaksi ei kuitenkaan päästä, kun minun passini hajosi viime viikolla. Etusivu irtosi, niin kuin monen muunkin uudesta Euro-passista. Uusi on tilauksessa ja sen pitäisi tulla tänne Suomesta huomenna. Tänään käyn hakemassa vielä ruokaa kaappiin ja rahaa kukkaroon ja haen passin heti, kun se tulee. Toivottavasti tilanne pysyy rauhallisena ja päästään vielä nauttimaan näistä kahdesta jäljellä olevasta lämpimästä viikosta ennen Suomeen paluuta.

Bää, bää, hiiala hiiala, bää, bää

Kirjojen lukeminen ja laulaminen on nyt suosiossa. Wilma istuu ihan hiljaa ja mielellään sylissä ja kuuntelee satuja ja seurailee tarkasti kuvakirjojen tarinoita. Suurin osa joululahjakirjoista on täällä mukana ja ne ovat olleet kyllä kovassa käytössä. Muutamista onkin jo lähtenyt sivu tai ainakin pala kannesta. W pysytyy myös yhdistelemään eri kirjojen asioita ja jos toisessa kirjassa on ollut perhonen ja perhonen ilmestyy myös toiseen satuun, niin ensimäinen perhoskirja on heti haettava paikalle. Muisti on kehittynyt myös hurjasti. Joskus Wilman huomaa muistavan jopa muutamien kuukausien takaisia asioita.

Myös laulaminen ja tanssiminen on in. Meillä on muutama hyvä kuva, kun ollaan katsomassa thai-tanssia ja Wilma yrittää matkia tansiijoiden käsien liikkeitä ja jalkojen nostoja. Lastenlauluissa haasteellista on nyt, että niitä tulee usealla eri kielellä -ainakin suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja thaiksi. Onneksi monessa kielessä ainakin lallatteluosuudet ovat samanlaisia. Nyt Wilman soolo onkin bääbääbäähiialahiaalabääbää. Yhdistelmä syntyy ruotsiksi hänelle lauletusta laulusta Bää, bää, vita lam ja suomeksi lauletusta Piippolan vaarilla oli talo, hiialahiiala hei. Kätevää!

Kakkajuttuja

Huraa. Nyt se on sitten laboratoriotesteillä todettu, että salmonella on tältä erää kukistettu. Olipa jo aikakin. Vasta viime metreillä paikallinen lääkäri kertoi meille sen, jonka Wilma on nähtävästi tiennyt jo alusta alkaen, että syöttäkää paljon jugurttia. Sen happamuudessa salmonella kuolee! Kun salmonella alkoi, tyttö ei juuri muuta olisi suostunutkaan syömään. Kai se elimistö kertoo, mitä kaipaa. Kannattaisi varmaan kuunnella omaansakin hieman enemmän.

Tyttö kasvaa vauhdilla ja oppii uusia asioita. Kun muutimme tänne syksyllä tyttö kävi jo satunnaisesti potalla, mutta teki tännetultuamme pottalakon. Ei muuta, kuin potta pois ja myöhemmin yrittämään uudestaan. Laskeskelinkin nyt, että viikkoon ei ole tarvinnut kakkavaippaa vaihtaa! Tyttö saattaa huutaa keskellä yötäkin täysin sikeässä unessa, että kakka, kakka, kakka. Aika hauskaa!

Italiassa kakka on myös kakka. Sen opimme Francescolta, joka on lähtemässä äitinsä kanssa huomenna Italiaan kuukaudeksi. Ja kun he tulevat takaisin, niin silloin me olemme jo Suomessa. Harmillista, sillä juuri nyt lapset aloittelevat kommunikoimaan ja leikkimään yhdessä toistensa kanssa!

Laitoin tänään Wilman päiväkotihakemusken menemään. Katsotaan löytyisikö paikkaa ja jos löytyy, niin kevätkuukausina voisin suorittaa pedagogiset opinnot loppuun ja tehdä vähän elämyskeikkaa. Olen vain kuullut huhuja, että Helsingissä päiväkotipaikkaa voi joutua jonottamaan pitkäänkin. Pitäkää peukkuja!

Vai, että sellainen viikko sitten

Maanatai:
Kotiin lomalta ja Gusse ja Wilma flunssassa.
Elina joutui palauttamaan Chantan Kambodialaiseen orpokotiin.

Tiistai:
Wilma flunssassa. Koko päivä kotona.
Gusse flunssaisena töissä. Töissä pukkaa kriisiä.
Elina joutuin lähtemään Suomeen selvittelemään asioita.

Keskiviikko-torstai:
Wilma flunssassa. Koko päivä kotona.

Perjantai:
Wilma enemmän flunssassa ja oma kuntonikin petti. Onneksi perjantai!!

Lauantai:
Wilma lääkäriin ja happea ja lääkkeitä suoraan keuhkoihin happinaamarilla. Antibiootteja ja yskänlääkettä mukaan. Minä ja Gussekin edelleen flunssaisina.

Sunnuntai:
Kaikki edellen flunssassa. Wilma uudestaan lääkäriin ja sama homma. Itse aloitin Suomesta mukaanottamani kortisoonitablettukuurin. Vai, että huomenna olisi maanantai. Ei muuta, kuin parempia aikoja toivoen ja peukkuja Elinalle pitäen! Leikkikaveria täällä kaipailisimme. Chanta kotiin!!!

Samuilta kotiin

Eilen tultiin takaisin kotiin lyhyeltä Koh Samuin lomalta ja vaikka ennen lomaa en ollut kovin positiivisia kommentteja saaresta kuullut, niin minun mielestäni se oli yksi parhaista lomakohteista, jossa ollaan Wilman kanssa oltu. Viihtyminen riippuu varmasti paljon hotellista ja meille sattui oikein pieni ja mukava Samaya Bura -hotelli rannalta. Samuilla lomailimme Gussen ystäväperheen kanssa, jotka asuvat tällä hetkellä Pekingissä ja halusivat pakoon kiinalaista uutta vuotta, jota vietettiin 13.2. Tiikerin vuoteen vaihdettiin Samuillakin papattimattojen ja ilotulistusten siivittämänä, mutta pauke ei ollut kuulemma mitään Pekingiin verrattuna.

Wilma rakasti uima-altaassa leikkimistä ja sitähän sitten tehtiinkin. Joka päivä monta tuntia. Nyt Gussella ja Wilmalla on pieni flunssa, mutta onneksi ei mitään pahempaa - ainakaan vielä!!

Harmi, että olen viime aikoina ehtinyt kirjoittamaan niin harvoin tätä blogia, kun on ollut noita vieraita. Wilmasta olisi joka päivä jotain uutta kirjoitettavaa. Nyt tyttö tapailee sanoja ja ei kestänyt kuin pari päivää, kun keksi, että "kakka, kakka, kakka" huutamalla pääsee pois sängystä! Fiksua sinäänsä, mutta nyt nukkumaanmenoon kuluu hieman enemmän aikaa, kun hypitään sänkyyn ja potalle vuoron perään. Tyttö on kasvanut pituutta ja painoakin on riittämiin. On kivaa päästä kohta neuvolaan kuulemaan viralliset mitat, mutta veikkaisin, että nyt ollaan lähellä 86cm ja 13kiloa!

Vieraita

Nyt on sunnuntai 7.2. ja tällä hetkellä meillä on kylässä ystäväni Suomesta ja kun hän lähtee huomenaamulla kohti kotosuomea, niin Gussen suomalainen ystäväperhe tulee meille Pekingistä. Aika vilskettä! Lisäksi Elina on edelleen jumissa täällä Bangkokissa adoptiolapsensa kanssa. Ovat Suomesta sanoneet, että adoption käsittely kestää kolmesta kuukaudesta puoleen vuoteen. Ja tämän aikaa heidän pitäisi odotella täällä puolimatkankrouvissa oman perheen ikävöidessä äitiä Suomessa. Ei voi olla todellista!

Wilma voi hyvin ja pitää kovasti uimisesta. Käymme monta kertaa viikossa uimassa englantilaisella klubilla, jossa on täydellinen matala lastenallas. Siinä vesi yltää tyttöä vyötäröön asti. Omamme katolla on niin syvä, että vesi ylettyy minuakin kaulaan, joten siitä ei ole tällaiseen uimisen opetteluun. W ei hyväksy enää uimarengasta, vaan hän haluaa kahlailla altaassa itse, kaatumisen uhallakin. Lisäksi hän mennee kyykkyyn ylös, kyykkyyn ylös, polvilleen ylös, polvilleen ylös, niin että vesi osuu ihan leukaan asti eli testailee miltä se vedessä painottomana oleminen oikein tuntuu. Tätä pitäisi saada videolle, koska se kaikki tapahtuu niin harkitusti ja kontrolloidustsi, että oikein ihmetyttää. Ainoastaan muutamia kertoja on jouduttu tyttö pelastamaan veden alta. Hengityksen pidätysrefleksi näyttäisi vielä olevan tallella.

Toinen Wilman harrastus on tanssiminen. Kun hän kuulee musiikkia, niin polvet alkaa hötkyä ja pää nyökkäillä. Lauantaina oltiin katsomassa thai-tanssia ja kovasti Wilma yritti taivutella käsiä kuten tanssijatkin ja saikin kovat kehut ja aplodit.

Suomiravintola Aalto ja Englantilainen klubi

Kuukaudessa oli tullut jo sellainen suomalaisen ruuan kaipuu, että ajattelimme lähteä kaupungin ainoaan suomalaiseen ravintolaan syömään. Toiveet oli korkealla ja Gussekin vesi kielellä odotti lonkeroa, jota oli mainostettu sieltä saatavaksi. Mutta....ei lonkeroa, ei ruisleipää, ei hernekeittoa, mutta perunamuussia ja lihapullia kylläkin. Mutta millaisia - lihapullat oli yhteenpuristettua jauhelihaa, ei mitään mausteita, korppujauhoista ja munasta puhumattakaan - perunamuusi puolestaan oli pelkkää muussattua perunaa. Ruoka jäi osittain syömättä ja vitsailimme, että paikassa ei tainnut olla muuta suomalaista kuin itikat ja kärpäset, joita vilisi sisälläkin kiusaksi asti.

Sunnuntaina liityimme Englantilaisen klubin jäseniksi. Klubi sijaitsee meiltä noin kahden kilometrin päässä ja sillä on isot omat tilat tenniskenttineen, uima-altaineen, ravintoloineen ja illanviettotiloineen. Puitteiden lisäksi toiminta on aktiivista ja klubi järjestää viininmaistajaisia, peli-iltoja, konsertteja, matkoja, leffa-iltoja jne. Olemme nyt viettäneet klubilla sunnuntain ja maanantain ja viihdymme siellä hyvin. Wilman suosikki on iso lasten uima-allas. Tänään maanataina otimme myös täällä edellen jumissa olevat Elinan ja Chantan mukaan.

Paljon tekemistä ja leikkikavereita

Alussa täällä Bangkokissa oli kyllä tekemisen puute, mutta nyt tekemistä alkaa olla sopivasti - ei vielä liikaa! Tällä viikolla liityin BAMBIn jäseneksi ja nyt saamme meidän omasta leikkikerhosta hyvän alennuksen ja saamme käydä BAMBIn omissa leikkikerhoissa pientä maksua (joka menee hyväntekeväisyyteen) vastaan.

Maanantaina menen katsomaan kuvanveistoateljeeta, jossa annetaan tunteja sekä aikuisille, että lapsille. Tätä harrastusta ajattelin nyt lähinnä itselleni, mutta kai se Wilmakin voi kätensä saveen työntää, kun tunnit on maanantai- ja keskiviikko-aamupäivisin. Tiistaina ja keskiviikkona on Mulberry Housen leikkikerho ja torstaina puolestaan BAMBIn oma leikkikerho British Clubilla. Aivan fantastinen paikka. Lasten uima-allas, leikkipaikka ja kasoittain leluja, telttoja, pyöriä yms, joilla voi leikkiä. Ja kaikki vapaassa käytössä pientä noin viiden euron maksua vastaaan. Leikkikerhon jälkeen klubille voi jäädä lounastamaan ja seurustelemaan muiden vanhempien kanssa, jos haluaa.

Tällä viikolla meillä on käynyt erikoisia vieraita. Ystävämme pitkä adoptioprosessi Kambodzasta on vihdoinkin ohi - niinhän sitä luulisi, kun poika ja äiti ovat jo täällä Bangkokissa. Mutta eipä mitä - Suomen viranomaiset ovat käyneet hankaliksi. Sosiaaliturvatunnusta ja passia ei suostuta millään myöntämään. Eiliselle ostetut lentoliput jäivät käytämättä ja äiti ja poika ovat jumissa täällä Bangkokissa - täysin virkamiesten armoilla. Yksi oli puhelimessa todennut, että nyt on niin paljon kokouksia, että ehkä hän pääsee käsiksi tähän asiaan maanatai-iltapäivällä!!!! Ovat toki erinomaista seuraa meille, minule ja Wilmalle, mutta toden totta toivoisi heidän jo pikkuhiljaa pääsevän oman perheensä luokse Suomeen.

Yöllisiä pamauksia Hua Hinnissä!

Viikonloppuna lähdimme nauttimaan raittiista ilmasta ja merituulesta Hua Hinniin, 160km Bangkokista etelään. Hotellin ulko-ovella meitä odotti punainen matto, mikä ei kuitenkaan ollut siinä meitä varten, vaikka alamme jo olla kyseisen hotellin kanta-asiakkaita. Hotelliin odotetiin kuninkaan pojan vaimoa ja hänen 4-vuotiasta poikaansa eli mahdollista tulevaa kuningasta viikonlopun viettoon.

Ensimmäisenä yönä heräsimme kovaan pamaukseen ja valonvälähdykseen ja pelästyimme jo, että kuninkaallisia vastaan hyökätään pommein. Täällä kun on tavan takaa jonkunlainen vallankaappaus käynnissä. Pian huomasimme myös, ettei meillä ole enää sähköjä ja kun menimme asiaa ihmettelemään vastaanottoon, niin saimme tietää, ettei meidän kerroksessa muillakaan ole sähköjä. Paikalle saatiin sähkömiehiä, jotka alkoivat asiaa selvittelemään ja kappas.... oikosulun aiheuttaja löytyikin meidän huoneestamme. Illalla olimme hieman siirrelleet huonekaluja, että saimme Wilman sängyn sopivasti pois tuulettimen edestä ja siinä samalla olimme vahingossa irroittaneet yhden sähköjohdon liitoksistaan. Yöllä nämä johdonpäät olivat sitten osuneet yhteen ja aiheuttaneet oikosulun. Onneksi kukaan meistä ei ollut vahingossa koskenut näihin johtoihin ja selvisimme vain säikähdyksellä. Hyväuninen Wilma nukkui läpi koko episodin.

Seuraavana iltana havahduimme uuteen "pommitukseen", kun hotellin katolta ammuttiin ilotulitusraketteja. Varmaan tämäkin pikkuprinssin kunniaksi. Jytke oli aikamoinen ja en olisi yhtään yllättynyt, vaikka raketit olisi ammuttu juuri meidän yläpuoleltamme. Asuimmehan hotellin ylimmässä kerroksessa. Wilma oli jytkeestä kovin hädissään, mutta onneksi pauke ei kestänyt kauaa. Olisivat hotellilla kyllä saaneet kertoa etukäteen, mitä oli tulossa. Silloin olisimme voineet mennä rannalle katselemaan spektaakkelia vähän etäämmältä.

Seuraavan yön vietimmekin jo omassa sängyssä ilman ihmeempiä paukkuja.

Kauniita ja rumia sanoja neljällä kielellä

Vuoden ikäisenä Wilma tapaili sanaa ääittee, ääiittee, äit-ttee, mutta sitä ei isän mukaan laskettu viralliseksi ensimmäiseksi sanaksi, koska seuraava sana oli selkeä pappa. Tämän jälkeen tuli kaikkien yllätykseksi kopkhunkaa, joka on kiitos taiksi. Nykyään kiitoksella alkaa päivämme ja siihen se myös usein loppuu. Tänäkin aamuna alkoi pinnasängytä ensin kuulua kop-khun-kaa, kop-khun-kaa, ennen kuin itse tyttö nosti sieltä hyväntuulisena päätään. Seuraavina sanoina tulivat kettu, kukka, kakka ja kakku. Nyt kun mukaan valikoimiin on tullut myös i-kirjain, niin kun tyttö haluaa jotain, hän huutaa miimiimiimii, joka suoraan englanniksi tarkoittaa minä, minä, minä ja äitiä kutsutaan mamiksi, sekin suoraan englannin kielestä. Sattumaako lienee? Sitten eräänä päivänä kettu muuttuikin vituksi ja sitä Wilma huutelee nyt aina silloin tällöin. Onni onnettomuudessa on, että täällä kukaan ei ymmärrä suomea ja voidaan vaan toivoa, että tämä sana häviää sanavarastosta ennen maaliskuun loppua. Liput Suomen-kotiin on nyt varattu 27.3.

Edelleen salmonellaa

Käytiin eilen tiistaina lääkärissä kuulemassa olisiko salmonella jo parantunut ja toivoin jo parasta, mutta ei pöpöt olleet Wilmaa vielä jättäneet. Me vanhemmat pelaamme varman päälle ja syömme paraikaa kymmenen päivän antibioottikuuria. Sellaisen ne tytöllekin olisivat täällä antaneet, mutta odotamme nyt vielä vähän aikaa. Wilman olo alkaa olla hyvä päivisin, mutta nukkuminen on vähän niin ja näin. Vatsaa jos vääntää, niin vaikeahan siinä on Ruususen unta vedellä.

Tänään vietimme taas puistossa aikamoisen tovin ja nyt saatoin ottaa ilman palamisen vaaraa tytöltä paidan pois, kun aurinko oli pilvessä. Oli siinä kummastelemista, kun meidän vieressä nukkui pää puiston pöytää vasten nojaten paikallinen mies, joka unesta havahduttuaan alkoi riisua ylimääräisiä paitojaan pois. Ensin lähti pitkähihainen paita, sitten t-paita, toinen t-paita, kolmas t-paita ja neljäs t-paita. Oli se aikamoisen koomista. Toinen juoksee ympäriinsä ilman mitään yläosaa ja toisella niitä oli kuusi päällekäin. Jonkun mielestä ainakin täällä on talvi!

Viikonlopuksi tänne on luvattu 40% todennäköisyydellä sadetta. Harkitsemme viikonlopun viettoa Pattayalla tai Hua Hinnissä ja täytynee seurata säätiedotuksia, minne päin kannattaisi lähteä. Katsotaan kumpaan päädymme. Niin ja Wilma nukahti tänään klo 23 eli kuusi tuntia olemme jo onnistuneet kääntämään kelloa! Seuraavaksi haasteeksi tulee, että miten sen sisäisen kellon kääntymisen saa loppumaan!

BAMBI

Bangkokissa toimii aktiivinen kansainvälinen äitien ja lasten ryhmä "Bangkok Mothers and Babyes International". En ole vielä liitynyt jäseneksi, mutta kävin heidän sivuillaan tutkimassa tulevia tapahtumia ja löysin hienon ostetaan ja myydään palstan. Siellä moni kaupungista poismuuttava perhe kauppasi kaikkia tavaroitaan aivan pohjahintaan. Tarjolla oli autosta ja pesukoneesta legoihin ja lastenvaatteisiin. Lähetin Gussen työpäivän jälkeen yhteen "poistomyyntiin" ja niinhän siinä kävi, että Gusse tuli kotiin pumpattavan uima-altaan, lasten lelujen ja mikä parasta hienon puisen lasten pöydän ja tuolien kanssa. Nyt Wilma pääsee kahvittelemaan joululahja-astioilla hienon pöydän ääressä! Kuva tästä ohessa!

Kylmääkö talvella?

Meille on nyt selvinnyt, että kun täällä on talvi ja kylmää, niin lämpötila on 32, 33 astetta ja kun on kesä ja kuumaa, niin on 34, 35 astetta! Näin meille asian eräs paikallinen tiivisti! Tänään sattui sitten kohdalle tuollainen viileä puolipilvinen talvipäivä. Tuulikin tuntui raikkaalta. Gusse on saanut uusimmaksi lelukseen iPhonen, josta tarkistimme tuulen suunnan ja lämpötilan. Tuuli puhalsi idästä ja asteita oli 31. Vietimme päivästä monta tuntia Lumpinin puistossa ja makoilimme ensimmäistä kertaa myös varjossa viltin päällä. Wilma sai taas ihasteltavakseen eri kokoisia varaaneja, jotka polskivat puiston lammissa ja joskus matelevat myös kuivalle maalle.

Iltapäivällä meidät oli kutsuttu italialaisen ystävämme Francescon synttäreille neljänteen kerrokseen. Oli oikein mukavaa. Wilmakin riehaantui leikkimään muiden lapsivieraiden kanssa ja hauskinta oli katsoa, kun pikkuiset hyppäsivät vuoron perään noin 15cm korkean patjan reunalta kuin kyseessä olisi ollut suurmäki. Yritän saada kuvia juhlista ja laitan niitä tänne ensi viikolla.

Wilman vatsavaivat eivät ota parantuakseen ja kävimmekin eilen taas lääkärissä. Saamme tuloksen siitä, onko salmonella jo parantunut maanantaina. Toivottavasti näin on ja mitään muuta ei löydy.

Murberry House

No nyt se löytyi - kiva leikkikerho. Murberry House on vielä ihan meidän lähellä - sellaisen puolentoista kilometrin päässä ja vielä edullisempikin kuin se meidän ensimmäinen Harvard-paikka. Ongelmaksi tulee varmaan vaan se, että tämä leikkikerho on ainoastaan tiistaisin ja keskiviikkoisin klo 13-14.30, jolloin on meidän päiväunien aika. Nyt vielä, kun kellomme heittää pahasti ja paikalliseen aikaan sopeutuminen on kesken, niin hyvä että olemme ehtineet herätä tuohon mennessä. Toisena ja kolmantena iltana nukahdimme neljältä aamuyöstä, eilen yhdeltä ja nyt jo puolelta öin, joten parempaan suuntaan ollaan menossa.

Kävimme kerhossa eilen ja tänään yhdessä italialaisen ystävämme Fransencon kanssa ja saimme leikkiä ulkona vesialtaassa ja hiekkalaatikolla. Sisällä askartelimme, muovailimme vahalla ja leikimme pehmustetussa huoneessa, jossa oli temppurata ja tunneleita. Lapsia oli todella vaikea saada lähtemään sieltä kotiin. Ja kaiken kukkuraksi paikassa oli vielä todella ystävällinen ja rauhallinen henkilökunta, jonka kanssa Wilmakin näytti tulevan toimeen ihan hyvin. Wilma piti jopa yhden tädin kädestä kiinni! Ja sitten vielä...tien toisella puolella on alueen paras italialainen ravintola. Äidit voivat käydä aina ennen leikkikouluun tuloa tankkaamassa, niin jaksavat telmiä! Paikan löytämisestä meidän on kiittäminen Fransescon äitiä! Paikan johtajan mielestä Wilma on "ajattelevainen tyttö", joka osaa keskittyä hyvin ikäisekseen.

Paluu Bangkokiin

Täällä sitä taas ollaan. Bangkokin lämmössä. Uusi vuosi vaihtui Suomen -25 asteen pakkasesta tänne Thaimaan 30 asteen helteeseen. Eipä mitään...ihan mukavalta tuntui. Nyt kun täällä on kylmä ja sateeton kausi menossa. Saattaa olla, että voimme nyt päivisinkin lähteä puistoon leikkimään.

Matka tänne meni kommelluksitta, kun vain ehdimme koneeseen. Meinasi tulla vähän kiire. Neljän ruuhka ja liukas keli! Otimme ensimmäistä kertaa Finnairin 16.50 lennon yölennon sijaan. Valitsimme lennon, koska ystäväni oli kyseisessä koneessa lentoemäntänä ja pitikin meitä oikein hyvänä! Perillä olimme juuri, kun me vanhemmat olisimme olleet valmiita nukahtamaan ja tyttö nukkui sikeintä yöuntaan klo 3 aamuyöstä. Jouduimme herättämään tytön ja siitä sitten aikataulumme alkoikin heittää. Kotiin päästyämme olimme kaikki valmiita päiväunille ja nukuimme seitsemän tuntia kuin tukit. Heräsimme klo 18 paikallista aikaa ja nukahdimme yöunille taas klo 5 aamuyöstä!! Joudumme hieman tekemään töitä paikalliseen rytmiin päästäksemme. Hyvä puoli tässä on se, että nyt voimme kaikki lähteä illalliselle ravintoloihin, mitä ennen emme ole voineet tehdä, kun tyttö on jo nukahtanut viimeistään 20 aikoihin.