Kirjojen lukeminen ja laulaminen on nyt suosiossa. Wilma istuu ihan hiljaa ja mielellään sylissä ja kuuntelee satuja ja seurailee tarkasti kuvakirjojen tarinoita. Suurin osa joululahjakirjoista on täällä mukana ja ne ovat olleet kyllä kovassa käytössä. Muutamista onkin jo lähtenyt sivu tai ainakin pala kannesta. W pysytyy myös yhdistelemään eri kirjojen asioita ja jos toisessa kirjassa on ollut perhonen ja perhonen ilmestyy myös toiseen satuun, niin ensimäinen perhoskirja on heti haettava paikalle. Muisti on kehittynyt myös hurjasti. Joskus Wilman huomaa muistavan jopa muutamien kuukausien takaisia asioita.
Myös laulaminen ja tanssiminen on in. Meillä on muutama hyvä kuva, kun ollaan katsomassa thai-tanssia ja Wilma yrittää matkia tansiijoiden käsien liikkeitä ja jalkojen nostoja. Lastenlauluissa haasteellista on nyt, että niitä tulee usealla eri kielellä -ainakin suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja thaiksi. Onneksi monessa kielessä ainakin lallatteluosuudet ovat samanlaisia. Nyt Wilman soolo onkin bääbääbäähiialahiaalabääbää. Yhdistelmä syntyy ruotsiksi hänelle lauletusta laulusta Bää, bää, vita lam ja suomeksi lauletusta Piippolan vaarilla oli talo, hiialahiiala hei. Kätevää!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Moi,
Ja terveiset Suomesta. Kiva lukea kuulumisia täältä blogista. Toivottavasti alatte parantumaan.
Tällä voidaan hyvin ja Peetu kasvaa vauhdilla, Alkaa molempien kädet kipeytyä siillä vauhdilla että toivotaan kävely tai edes ryömimis kyvyn pikaista "löytymistä". Herralla komeat 4 hammasta ja painoa 10,5Kg.. Melkoinen hymypoika. :)
Ollaan muuten nähty G:n äiti pari kertaa täällä Helsingin kaduilla. Ensimmäisen kerran molemmat mietittiin vaan että olipas tutun näköinen ja seuraavalla viikolla kun näimme hänet uudeleen muistettiin molemmat vasta parin min kuluttua että "HEI, sehän oli G:een äiti.." :) Jos olette yhteydesä kerro terveiset ja ettemme oikeasti ole niin ylpeitä - ei vaan tunnistettu.
t: Jouko
Lähetä kommentti