Kakkajuttuja

Huraa. Nyt se on sitten laboratoriotesteillä todettu, että salmonella on tältä erää kukistettu. Olipa jo aikakin. Vasta viime metreillä paikallinen lääkäri kertoi meille sen, jonka Wilma on nähtävästi tiennyt jo alusta alkaen, että syöttäkää paljon jugurttia. Sen happamuudessa salmonella kuolee! Kun salmonella alkoi, tyttö ei juuri muuta olisi suostunutkaan syömään. Kai se elimistö kertoo, mitä kaipaa. Kannattaisi varmaan kuunnella omaansakin hieman enemmän.

Tyttö kasvaa vauhdilla ja oppii uusia asioita. Kun muutimme tänne syksyllä tyttö kävi jo satunnaisesti potalla, mutta teki tännetultuamme pottalakon. Ei muuta, kuin potta pois ja myöhemmin yrittämään uudestaan. Laskeskelinkin nyt, että viikkoon ei ole tarvinnut kakkavaippaa vaihtaa! Tyttö saattaa huutaa keskellä yötäkin täysin sikeässä unessa, että kakka, kakka, kakka. Aika hauskaa!

Italiassa kakka on myös kakka. Sen opimme Francescolta, joka on lähtemässä äitinsä kanssa huomenna Italiaan kuukaudeksi. Ja kun he tulevat takaisin, niin silloin me olemme jo Suomessa. Harmillista, sillä juuri nyt lapset aloittelevat kommunikoimaan ja leikkimään yhdessä toistensa kanssa!

Laitoin tänään Wilman päiväkotihakemusken menemään. Katsotaan löytyisikö paikkaa ja jos löytyy, niin kevätkuukausina voisin suorittaa pedagogiset opinnot loppuun ja tehdä vähän elämyskeikkaa. Olen vain kuullut huhuja, että Helsingissä päiväkotipaikkaa voi joutua jonottamaan pitkäänkin. Pitäkää peukkuja!

Vai, että sellainen viikko sitten

Maanatai:
Kotiin lomalta ja Gusse ja Wilma flunssassa.
Elina joutui palauttamaan Chantan Kambodialaiseen orpokotiin.

Tiistai:
Wilma flunssassa. Koko päivä kotona.
Gusse flunssaisena töissä. Töissä pukkaa kriisiä.
Elina joutuin lähtemään Suomeen selvittelemään asioita.

Keskiviikko-torstai:
Wilma flunssassa. Koko päivä kotona.

Perjantai:
Wilma enemmän flunssassa ja oma kuntonikin petti. Onneksi perjantai!!

Lauantai:
Wilma lääkäriin ja happea ja lääkkeitä suoraan keuhkoihin happinaamarilla. Antibiootteja ja yskänlääkettä mukaan. Minä ja Gussekin edelleen flunssaisina.

Sunnuntai:
Kaikki edellen flunssassa. Wilma uudestaan lääkäriin ja sama homma. Itse aloitin Suomesta mukaanottamani kortisoonitablettukuurin. Vai, että huomenna olisi maanantai. Ei muuta, kuin parempia aikoja toivoen ja peukkuja Elinalle pitäen! Leikkikaveria täällä kaipailisimme. Chanta kotiin!!!

Samuilta kotiin

Eilen tultiin takaisin kotiin lyhyeltä Koh Samuin lomalta ja vaikka ennen lomaa en ollut kovin positiivisia kommentteja saaresta kuullut, niin minun mielestäni se oli yksi parhaista lomakohteista, jossa ollaan Wilman kanssa oltu. Viihtyminen riippuu varmasti paljon hotellista ja meille sattui oikein pieni ja mukava Samaya Bura -hotelli rannalta. Samuilla lomailimme Gussen ystäväperheen kanssa, jotka asuvat tällä hetkellä Pekingissä ja halusivat pakoon kiinalaista uutta vuotta, jota vietettiin 13.2. Tiikerin vuoteen vaihdettiin Samuillakin papattimattojen ja ilotulistusten siivittämänä, mutta pauke ei ollut kuulemma mitään Pekingiin verrattuna.

Wilma rakasti uima-altaassa leikkimistä ja sitähän sitten tehtiinkin. Joka päivä monta tuntia. Nyt Gussella ja Wilmalla on pieni flunssa, mutta onneksi ei mitään pahempaa - ainakaan vielä!!

Harmi, että olen viime aikoina ehtinyt kirjoittamaan niin harvoin tätä blogia, kun on ollut noita vieraita. Wilmasta olisi joka päivä jotain uutta kirjoitettavaa. Nyt tyttö tapailee sanoja ja ei kestänyt kuin pari päivää, kun keksi, että "kakka, kakka, kakka" huutamalla pääsee pois sängystä! Fiksua sinäänsä, mutta nyt nukkumaanmenoon kuluu hieman enemmän aikaa, kun hypitään sänkyyn ja potalle vuoron perään. Tyttö on kasvanut pituutta ja painoakin on riittämiin. On kivaa päästä kohta neuvolaan kuulemaan viralliset mitat, mutta veikkaisin, että nyt ollaan lähellä 86cm ja 13kiloa!

Vieraita

Nyt on sunnuntai 7.2. ja tällä hetkellä meillä on kylässä ystäväni Suomesta ja kun hän lähtee huomenaamulla kohti kotosuomea, niin Gussen suomalainen ystäväperhe tulee meille Pekingistä. Aika vilskettä! Lisäksi Elina on edelleen jumissa täällä Bangkokissa adoptiolapsensa kanssa. Ovat Suomesta sanoneet, että adoption käsittely kestää kolmesta kuukaudesta puoleen vuoteen. Ja tämän aikaa heidän pitäisi odotella täällä puolimatkankrouvissa oman perheen ikävöidessä äitiä Suomessa. Ei voi olla todellista!

Wilma voi hyvin ja pitää kovasti uimisesta. Käymme monta kertaa viikossa uimassa englantilaisella klubilla, jossa on täydellinen matala lastenallas. Siinä vesi yltää tyttöä vyötäröön asti. Omamme katolla on niin syvä, että vesi ylettyy minuakin kaulaan, joten siitä ei ole tällaiseen uimisen opetteluun. W ei hyväksy enää uimarengasta, vaan hän haluaa kahlailla altaassa itse, kaatumisen uhallakin. Lisäksi hän mennee kyykkyyn ylös, kyykkyyn ylös, polvilleen ylös, polvilleen ylös, niin että vesi osuu ihan leukaan asti eli testailee miltä se vedessä painottomana oleminen oikein tuntuu. Tätä pitäisi saada videolle, koska se kaikki tapahtuu niin harkitusti ja kontrolloidustsi, että oikein ihmetyttää. Ainoastaan muutamia kertoja on jouduttu tyttö pelastamaan veden alta. Hengityksen pidätysrefleksi näyttäisi vielä olevan tallella.

Toinen Wilman harrastus on tanssiminen. Kun hän kuulee musiikkia, niin polvet alkaa hötkyä ja pää nyökkäillä. Lauantaina oltiin katsomassa thai-tanssia ja kovasti Wilma yritti taivutella käsiä kuten tanssijatkin ja saikin kovat kehut ja aplodit.

Suomiravintola Aalto ja Englantilainen klubi

Kuukaudessa oli tullut jo sellainen suomalaisen ruuan kaipuu, että ajattelimme lähteä kaupungin ainoaan suomalaiseen ravintolaan syömään. Toiveet oli korkealla ja Gussekin vesi kielellä odotti lonkeroa, jota oli mainostettu sieltä saatavaksi. Mutta....ei lonkeroa, ei ruisleipää, ei hernekeittoa, mutta perunamuussia ja lihapullia kylläkin. Mutta millaisia - lihapullat oli yhteenpuristettua jauhelihaa, ei mitään mausteita, korppujauhoista ja munasta puhumattakaan - perunamuusi puolestaan oli pelkkää muussattua perunaa. Ruoka jäi osittain syömättä ja vitsailimme, että paikassa ei tainnut olla muuta suomalaista kuin itikat ja kärpäset, joita vilisi sisälläkin kiusaksi asti.

Sunnuntaina liityimme Englantilaisen klubin jäseniksi. Klubi sijaitsee meiltä noin kahden kilometrin päässä ja sillä on isot omat tilat tenniskenttineen, uima-altaineen, ravintoloineen ja illanviettotiloineen. Puitteiden lisäksi toiminta on aktiivista ja klubi järjestää viininmaistajaisia, peli-iltoja, konsertteja, matkoja, leffa-iltoja jne. Olemme nyt viettäneet klubilla sunnuntain ja maanantain ja viihdymme siellä hyvin. Wilman suosikki on iso lasten uima-allas. Tänään maanataina otimme myös täällä edellen jumissa olevat Elinan ja Chantan mukaan.