Meidän talo puistosta päin

Meidän talo puistosta päin
Asumme palmujen välistä näkyvän talon seitsemännessä kerroksessa. Meidän ikkunat jää tässä just ja just puiden taakse.

olehuonemaisema

olehuonemaisema
Tämä maisema näkyy olohuoneemme ikkunasta

maanantai 7. joulukuuta 2009

Uusi auto ja Omatoimisuutta

Palasimme tänään maanataina kolmen päivän lomalta Hua Hinnistä. Kaikki meni tosi hyvin. Menomatka vain osui pahimpaan ruuhka-aikaan ja kesti ainakin puolitoista tuntia päästä ulos kaupungista. Paluumatka puolestaan taittui reilussa kahdessa tunnissa. Gusse on siis saanut uuden auton ja ajelee jo täällä vasemmanpuoleisessa sekamelskaliikenteessä kuin vanha tekijä. Onneksi uudessa autossa on gps, niin minun ei tarvitse ottaa enää kartanlukijanvastuuta. Meidän uusi auto on hybrid eli siinä on sekä bensa- että sähkömoottori. Alhaisilla nopeuksilla ja tyhjäkäynnissä auto käyttää sähkömoottoria ja muuten bensamoottoria. Hienoa teknologiaa ja tällaiset autot parantaisivat huomattavasti isojen kaupunkien keskustan ilmaa!

Lomalla meillä oli vähän vähänlaisesti vaippoja mukana, joten nostimme tyttöä pytyn reunalle tarpeilleen ja kappas - Wilma tykkäsi "isoon pottaan" asioimisesta niin, että saimme pestäväksemme vain yhden kakkapyllyn koko matkan aikana. Saa nähdä jatkuuko sama täällä kotona. Toivotaan!! Täytyy joulupukilta toivoa sellaista askelmaa, joka laitetaan vessanpöntön eteen! Sen avulla tyttö oppisi varmasti pian itse käymään asioilla.

Viime viikkoina Wilma on oppinut myös itse juomaan maitonsa sängyssään siten, että ensin hän juo maidon ihan itse, laitta sitten pullon pois, tutin suuhun ja alkaa nukkumaan. Kuitenkin vain silloin, kun on tosi väsynyt! Joten vielä silloin tällöin joudumme lauleskelemaan ja paijaamaan uneen, mutta sanotaan näin karkeasti, että 25% helpotusta nukuttamistoimiin on nyt tullut!

Reilun viikon päästä olemme tulossa Suomeen. Vähän jännittää, että kuinkahan kylmää siellä onkaan ja miten tyttö sopeutuu. Ja pitkä lento taas edessä. Äkkiä laskeskelin, että tämä taitaa olla Wilman kuudestoista lento: neljä menopaluuta Thaimaahan, yksi lento Phukettiin, yksi Saksaan, yksi Teneriffalle ja yksi Laosiin. Aikamoista, mutta ystävämme Niilo oli 6kk ikäisenä käynyt jo kuudessa maassa! Ai niin, meinasin ihan unohtaa. Minun ja Wilman viisumi umpeutuu 10.12. ja lentomme on 15.12. Aikaisemmin viisumin ylityksestä on selvinnyt maksamalla sakkoa kentällä. Täytyy vielä selvittää, että käytäntö on vieläkin sama.

maanantai 30. marraskuuta 2009

Lisää hampaita

Yli puolessa välissä ollaan. Saldona 8 etuhammasta ja neljä isoa takahammasta. Vielä muutama hammas niiden väliin, niin 20 hammasta on kasassa. Määrä, josta hampaiden ei pitäisi enää lisääntyä muutamiin vuosiin. Tänään oli eka päivä, kun jouduin antamaan Wilmalle Panadolia, kun ei saanut oikein viime yönä nukuttua ja oli tosi kiukkuinen ja itkuinen. Meidän piti lähteä aamulla 9.30-11.30 Tomaksen seuraksi leikkikouluun, mutta jouduttiin jättämään tällä kertaa väliin. Oli viisasta jäädä kotiin, koska tyttö nukahti päiväunille jo 9.45!

Eilen illalla oli venäläisen kaverimme Antonin 2v synttärit. Antonin päivärytmi on hieman toisenlainen kuin Wilmalla. Hän herää puoleltapäivin ja menee nukkumaan klo 02 aamuyöstä! Meidät oli kutsuttu synttärille klo 18, mutta vielä silloin Anton oli päiväunilla. Wilma piti viedä yöunille jo ennen kuin sankari heräsi ja juhlat pääsivät käyntiin. Itse jäin nauttimaan venäläisen pitopöydän runsaista antimista ja kun poistuin puoli kymmenen maissa, juhlat näyttivät olevan vasta aluilaan.

Lauantaina on kuninkaan syntymäpäivä. Toisin kuin Suomessa, täällä annetaan ylimääräinen vapaapäivä ensi maanataina viikonlopulle osuvan juhlapäivän johdosta. Suomi voisi ottaa mallia tästä! Lähdemme huomenna kolmeksi päiväksi Hua Hinniin. Kivaa päästä raittiiiseen ilmaan meren rannalle.

Yllätyksiä puutarhassa ja perunamuussissa

Omassa kerrostalossamme on pienen pieni puutarha, jossa on kiva leikkiä kivillä ja juosta nurmikolla, jos ei jaksa pidemmälle lähteä. Eräänä päivänä Wilma alkoi kerätä puutarhasta, pienen puun alta, karviaisen kokoisia, pyöreitä hedelmiä ja leikkiä niillä. Aioin pitää tarkasti vahtia, ettei tyttö syö niitä ja ajattelin, ettei niillä leikkiminen voi haitaksi olla. Viiden minuutin leikkimisen jälkeen tyttö kiipesi syliini ja otti toisella kädellä kiinni paljaasta käsivarrestani ja toisella olkapäästäni. Muutaman sekunnin kuluttua ihoni alkoi kihelmöimään kuin nokkosilla olisi hakattu. Samaan aikaan tyttö alkoi itkeä ja raapia polveaan ja käsiään. Harvoin on otettu niin äkkilähtöä ensin käsienpesulle ja sitten kylpyyn. 10 minuutin pesemisen jälkeen tyttö alkoi rauhoittua. Hyvä, koska oli helpotus päästä pesemään myös omia käsiä, joissa näkyi selvästi punaisella ne kohdat, joihin Wilma oli koskenut. Tunnin kuluttua kihelmöinti oli hävinnyt. Kukaan ei ole vielä osannut kertoa meille, onko hedelmät myrkyllisiä vai ei. Ilmeisesti kyseessä on täälläpäin harvinaisempi koristepuu. Täytyy ottaa puusta kuvia ja selvitellä asiaa joululomalla Suomessa.

Toinen yllätys sattui tänään maanantaina Conrad hotellissa, jonne menimme päivälliselle. Hotelli sijaitsee Gussen työpaikan ja meidän kodin puolessavälissä ja koska Gusse lupasi tehdä tänään töitä myöhään, menimme kaikki yhdessä syömään ja siitä Gusse jatkoi vielä takaisin töihin. Noudimme Wilmalle buffet-pöydästä perunamuussia ja lammasta. Tyttö söi hyvällä ruokahalulla ja vasta, kun ruoka oli kaikki ja nuolaisin syöttölusikan puhtaaksi huomasin, että muussi on terästetty runsaalla valkopippurilla. Yritimme antaa Wilmalle leipää, maitoa ja hedelmiä ja toivoimme niiden laimentavan vatsalaukun sisältöä. Muuten edessä on vilkas yö.

Conradista poistuttaessa ihmettelin ääneen, miksi hotellissa on maanatai-iltana kahdet isot häät. Minulle selitettiin, että Thaimaassa häiden valmistelu aloitetaan menemällä temppeliin tapaamaan munkkia. Munkki sitten kertoo, milloin olisi tulevaisuuden onnen varmistamisen kannalta suosiollisin häidenpitopäivä. Jostain syystä kuulemma marras- ja joulukuu ovat kiireisintä juhlienpitoaikaa.

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Taas kuin saunan lauteilla

Muutaman päivän viileä tuulahdus on ohi ja superhelle sen kuin jatkuu. Tänään jostain syystä aurinko paistoi niin kuumasti, ettei meidän ikkunan metallisiin ikkunanpieliin voinut koskea!

Nyt on siis jo sununtai 29.11. ja totesin, että aloitin aika kunnianhimoisesti kirjoittamaan tätä blogia joka päivä. Nyt todellisuus on kuitenkin paljastunut ja yksinkertaisesti sitä ei jaksa tehdä. Ainoa hetki, kun tämän kirjoittamiseen on Wilman mentyä yöpuulle.

Tällä viikolla Gussen firma järjesti kolmen päivän uudenvuodenjuhlat Kwai joella. Emme lähteneet Gussen mukaan vaan päätimme jäädä turvallisesti tänne kotiin. Viime reissu Laosin Luang Prabangiin on vielä karmeana muistoissa. Wilma sairastui siellä keskellä yötä ja jouduimme lentämään heti seuraavana aamuna takaisin Bangkokiin.

Tällä viikolla kävimme tosi ihanassa Ivy Bound leikkikoulussa. Koulussa on ryhmiä 1,5-6 vuotialille lapsille aina vuoden välein. Wilma pääsi mukaan 18-30 kk vanhoille tarkoitettuun ryhmään yhdessä Tomaksen kanssa, vaikka on vielä vähän ali-ikäinen. Mikä parasta - sinä päivänä ei ryhmässä ollutkaan muita lapsia. Kun edistymme Harvandin käyneiden opettajien johdolla laskennassa, geometriassa, maantiedossa jne. ja kaipaamme lisää haasteita, niin voimme ilmoittaa Wilman koulun shakkikerhoon!! Aikamoista!!! Sovimme Tomaksen äidin Hannelen kanssa, että yritämme käyttää lapsia leikkikoulussa pari kertaa viikossa, jotta he tottuvat koulun ohjelmaan, opettajiin ja ennen kaikkea saavat kosketusta toisiin ikäisiinsä.

Lauantaina Hannele ja Joe hakivat meidät Englannin suurlähetystön järjestämille Plon Chit messuille, jotka olivat sekoitus hyväntekeväisyyttä, kauppatoria, kirpputoria, joulutoria ja viinimessuja. Täältä tuli hankittua pari mukavaa joululahjaa ja ensimmäiset alle 10euron punaviinipullot. Tuontiviini on täällä kallista, lähes samoissa hinnoissa kuin Suomessa.

Tänään sunnuntaina kävin selän magneettikuvauksessa ja todettiin, että yläselkä on mikä on ja että alaselän yhdestä välilevystä on karannut nesteet. Mutta onneksi mikään ei paina vielä hermoon. Alaselän kivun kanssa on totuttava vaan kai elämään ja lihaskunnosta pidettävä hyvää huolta. Kantamista ja nostelua tulisi välttää. Jepulis!

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Sukeltamaan haiden kanssa?

Ajattelimme olla reippaita ja lähteä heti, kun kaupat aukeavat (täällä klo 10) Siam Paragonin ostoskeskukseen. Kävimme ruokaostoksilla, syömässä ja esikatsastamassa alakerran Ocean Worldin, joka on Suomen Sea Lifea vastaava akvaariokompleksi. Tällä kertaa meille kuitenkin riitti, että katselimme kalojen kuvia. Emme vielä uskaltautuneet sisälle asti. Mietityttää vähän, että onkohan isojen haiden ja rauskujen näkeminen vielä hieman liian jännittävää Wilmalle.

Ocean Worldissä selvisi yksi jännä juttu - siellä järjestetään sukelluksia haiakvaariossa. Eikä niitä tehdä missään rautahäkissä vaan ihan vapaasti haiden, rauskujen ja muiden merenelävien seassa sukeltaen. Olen aiemmin tavannut sukeltaessa valashain, riuttahaita, tiikerihaita ja "nursesharkeja", mutta siitä on pitkä aika ja olisihan se aika kokemus päästä sukeltamaan akvaarioon. Yhden sukelluksen hinta on 120€. Laitetaan harkintaan ja selvitetään kuitenkin ensin, mitä Tapiolan vakuutus tästä sanoo.

Wilma pitää poikaa kädestä

Otimme pehmeän laskun arkeen ja vietimme päivän rauhallisesti kotosalla. Iltapäivällä törmäsimme pihassa venäläiseen kaveriimme Antoniin ja leikimme hänen kanssaan puutarhassa. Enää ei tullut lyömään, mutta piti edelleen hyvää huolta omista tavaroistaan. Wilma olisi ihan hirveästi halunnut ajella Antonin "nukenrattailla", mutta ei niin ei. Täytynee etsiä jostain ihan omat rattaat. Yllätyin suuresti, kun Wilma suostui ottamaan Antonia kädestä kiinni ja juoksemaan rinta rinnan 10 m matkan - mutta kuitenkin äiti turvallisesti toisessa kädessä.

Illalla oli sen verran viileää, että söimme ensimmäisrä kertaa tilavalla parvekkeellamme ja tämän kunniaksi Wilman iltapuuro korvattiin jäätelöllä. Harvoin olemme antaneet Wilman syödä itse, mutta nyt ajattelimme, että kun lautasella on niin hyvää syötävää, niin itse syöminenkin saattaa onnistua ja melko hyvinhän se sujuikin!

tiistai 24. marraskuuta 2009

Sunnuntain viettoa Polo Clubilla

Aivan hotelimme vieressä on kaksi klubia: Royal Sport Club ja Polo Club. Molemmat kattavat ison maa-alueen ja lukuisia urheilumahdollisuuksia, mm. isot uima-altaat, tenniskentät ja RSC:lla on peräti oma golfkenttä. Siis ihan Bangkokin keskustassa! Näille klubeille pääsee vain jäsenet ja jäseneksikään ei kelpaa ihan kuka tahansa. Pari kertaa kuussa jäsenet voivat kutsua klubille vieraita. Tänään sunnuntaina meidät oli kutsuttu Polo Clubille. Wilma oli innoissaan uimisesta, leikkimisestä isoilla ruohokentillä ja varsinkin siitä, että ruohokenttää hoidettiin isolla traktorilla. Ystävämme Thomaskin oli savon-mummulassa ollessaan päässyt ajamaan traktorilla ja oli myös haltioissaan - prrrrr.....prrrrrrr.....prumprum....

Kävin tänään otattamassa selkärangastani röntgenkuvat ja alaselässä oli jotain vialla. Menen ensi sunnuntaina magneettikuvaukseen. Sitten tiedän enemmän.

lauantai 21. marraskuuta 2009

Lauantaiostoksilla

Kyllähän meidän kelpaa. Kaikki on niin halpaa ja hyvää. Niinhän sitä voisi luulla ja pitäähän se paikkaansa, jos made in thailand käy. Mutta kun haluaa jotain länsimaalaista, jotain sellaista hyvää jota ilman ei voi kauaa elää, niin sepä sitten maksaakin tuplasti sen mitä Suomessa. Esim. hyvää juustoa ja voita on vaikea löytää ja kun löytää, niin hintakin on huima.

Tänään vierailimme paikallisessa prismassa ja ostimme ison ostoskärryllisen tavaraa...soppalautasia, pesuaineita, selkäreppu... kärry oli ääriään myöten täynnä ja tämä kaikki 100€. Kannattasi vierailla Big C:ssä useamminkin, mutta minun on ihan turhaa lähteä sinne Wilman kanssa kahdestaan. Tarvitaan kyllä useampi käsipari apuun.

Huomenna meidät on kutsuttu toisten suomalaisten luokse grillailemaan. Tulee varmasti hauska iltapäivä.

perjantai 20. marraskuuta 2009

Hyvinhän meillä menee kaksistankin

Gustaf on ollut työmatkalla Laossa ja olemme olleet Wilman kanssa kaksistaan.

Tänään aloitimme päivän menemällä katolle uimaan. Asumme siis 12 kerroksisessa talossa, jossa on noin 30 huoneistoa ja katolla on terassi ja uima-allas kaikkien käytössä. Jostain syystä vesi tuntui tänään poikkeuksellisen kylmältä. Voisiko olla, että talvi on tulossa tännekin ja saisimme nauttia alla 30 asteen päivälämpötiloista? Huomasin, että Wilma saa edelleen vähän ihottumaa kloorista. Emme siis voi pulikoida joka päivä, mutta kerran kaksi viikossa on varmasti ok, kunhan muistamme käydä kylvyssä uinnin jälkeen.

Iltapäivällä kävimme rataskävelyllä, ostoksilla ja odottelimme isää kotiin, joka ilmoitti, että lento onkin myöhässä ja ehdimmekin tehdä iltatoimet ennen kuin Gustaf tuli kotiin noin klo 20. Wilma nukahti tänään klo 21.30, joten aikataulumme siirtyy edelleen. Syyskuussa oikeaan rytmiin pääseminen kesti kaksi viikkoa. Nyt näyttää menevän suunnilleen sama aika!

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Mikko, Linda, Oliver, Hannele, Tomas...kaupungin suomalaisia tapaamassa

Nyt alamme pikkuhiljaa lähestyä oikeaa päivärytmiä. Herätys 8.00, päiväunet 13.30-15.30 ja yöunille klo 22. Vielä tunti taaksepäin ja siinä se sitten on - mallirytmi.

Aamupäivä meillä vierähti kotona leikkiessä. Wilman lempileikki on tällä hetkellä aarteen etsiminen. Aarteen piilotus ja etsiminen sujuu kekseliäästi ja nopeasti, mutta silmien kiinnipitämisessä aarteen piilotuksen aikana olisi vielä petrattavaa.

Iltapäivällä meidät oli kutsuttu savolais-thaimaalais perheen luokse visiitille leikkimään 1 v 4kk vanhan Thomas pojan kanssa. Vierailu oli meille mukavaa vaihtelua ja paikalla oli sitten enemmänkin suomalaisia - illan aikana paikalla taisi vierailla jopa kymmenkunta suomalaista perheineen. Wilmakin leikki innostuneesti uusien kavereiden ja leikkikalujen kanssa. Mitenhän tytön käy, kun kaikki leikkikaverit niin Suomessa kuin täällä Thaimaassakin ovat poikia!

Valvominen vie voimat

Huh hei. Tuo parin treenikerran jälkeinen yövalvominen iskee nyt takaisin. Olen ihan rättiväsynyt. Ja kaiken kukkuraksi juuri tänään tyttö ei nukunut kuin 40 min päiväunet ja Gustaf oli töissä iltamyöhään ja on lähdössä huomenna työmatkalle Laosiin. Puolen päivän jälkeen on täytynyt juoda kahvia ja toivoa, että ilta tulisi pian. Aikaeroa on kurottu kiinni jonkun verran - kolme tuntia viikossa. Tänään Wilma nukahti klo 23!

Pientä jännitystä päivään saimme, kun menimme rohkeasti rattaillen lähikauppaan (mikä ei täällä ole ihan helppo juttu, kun katukivetykset ovat korkeita ja niitä saatta olla 200m matkalla 20 kpl ja lähikauppaan on kuitenkin noin kilometrin matka) ja tulimme taksilla kotiin. Taksista loppui bensa ja jumiuduimme keskelle vilkasta katua. Pelkäsin koko ajan, että joku täräyttää peräämme tai jäämme auton alle, kun yritän poistua taksista, tyttö, ostokset ja rattaat käsipuolessa. Selvisimme kuitenkin ehjin nahoin. Onneksi!

Nyt nukkumaan!

tiistai 17. marraskuuta 2009

Tiistai on toivoa täynnä

Siitä huolimatta, että olin yöllä valvonut ja aamulla herännyt aikaisin ei nukumatti heittänyt unihiekkaa päiväunillekaan. Mistähän moinen energia? Onneksi Wilma nukkui kuin tukki, mutta hänkin vain tunnin.

Tänään tiistaina saimme testata kotiapulaisen palveluita. Naapurimme olivat jo kahden kuukauden ajan suositelleet meille omaa kotiapulaistaan, joka siivoaa, laittaa ruokaa ja silittää noin 10 euroa per neljä tuntia. Ei kovin kallista, vai mitä? Olihan se mukavaa, mutta siisteys säilyy meillä tasan 5 minuuttia, mutta onpahan ainakin puhdasta. Toisaalta paikalliset siivoavat vähän eri tavalla kuin Suomessa on totuttu. Esimerkiski puhdistusaineita tulee käyttää paljon ja niiden tulee tuoksua mahdollisimman voimakkaalle!

Alkuillasta kävin liittymässä jäseneksi paikalliselle Fitness First Platinium -kuntosalille. Todella hieno paikka ja voin suositella. Kuukausihinta noin 50 euroa. Ei ihan halpaa, mutta maksu sisältää mm. treenivaateet ja pyyhkeet joka treenikerralle, kahvit, teet ja virvoitusjuomat. Katsotaan, milloin Gustaf ehtii hoitamaan tyttöä. Oma aika on viime kuukausina ollut todella kortilla.

Unettomia öitä ja painajaisia

Sen olen täällä maailmalla ainakin oppinut, että parempi ottaa rauhallisesti kuin suunnitella liikoja ja hötkyillä. Jos ehditään, jaksetaan ja se kaikkien aikatauluun sattuu vielä sopimaankin, niin sitten tehdään jotain. Muuten oleillaan lokoisasti kotosalla ja leikitään ja lauletaan.

Tänään oli sellainen lokoisa kotipäivä. Suurin ponnistuksemme oli, että kävimme katolla uimassa ja sen jälkeen Wilman kanssa yhdessä suihkussa, joissa molemmissa on myös omat jännitysmomenttinsa. Uima-altaamme on matalasta päästä 140 cm syvä ja suihkumme lattia liukasta marmoria. Saa olla kieli keskellä suuta ja tarkkaavaisuus harpaantumatta, että selviämme ilman haavereita. Kaikki meni kuitenkn tosi hyvin.

Äiskä pääsi vielä illasta kuluttamaan saamaansa kolmen päivän ilmaista kuntosalikorttiaan spinningiin. Meno oli mahtavaa ja laitteet paremmat kun missään, mitä olen Suomessa nähnyt. Tämän rehkimisen seurauksena uni ei taaskaan meinannut tulla ja vielä kello 3 aamuyöllä, kun Wilma heräsi painajaiseen, en ollut nukkunut hetkeäkään. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun W selvästikin näki painajaisia. Hän osoitteli kovasti sänkyynsä ja ei halunnut mennä sinne takaisin nukkumaan vaan käpertyi pienen pieneksi äidin kainaloon ja tarkasti parin minuutin välein, että onhan äiti vielä siinä. Onkohan painajaiset yleisiä jo näin pienillä? Toivottavasti todella harvinaisia!

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Ellen far till Dakar!

Rakas leikkikaverimme Ellen (2h Wilmaa nuorempi) kävi tänään hyvästelemässä meidät. Ellen perheineen suuntaa tänään Ruotsin kautta kohti Dakaria. Aikamoinen muutos pikkutytön elämässä. Juhlistimme lähtöä shampanjalla, jonka muutavat ystävämme toivat mukanaan. Eivät kuulemma kyenneet kuluttamaan kaikkea ostamaansa alkoholia. Harmillista, että jouduimme auttamaan!!! Saimme vielä punaviiniä ja glögiä omaankin kaappiimme.

Itse olemme tulossa Suomeen taas jouluksi. Silloin joudumme pitämään taukoa uimisesta. Tänäänkin kävimme taas talomme katolla pulikoimassa ja Wilman iho näyttää nyt kestävän klooria ihan hyvin. Vauvauintihan meiltä kiellettiin puolivuotiaana kasvojen pahan ihottuman vuoksi.

lauantai 14. marraskuuta 2009

Pizzaa ja bodypumppia

Lauantait ovat siinä mielessä kivoja päiviä, että päästään touhuamaan koko perhe yhdessä ja mahdollisesti myös äiskä pääsee käväisemään urheilemassa, mihin ei viikolla ole juuri mahdollisuutta.

Vaikka olemme asuneet Bangkokissa jo kaksi kuukautta, puuttu meiltä vielä yhtä ja toista, vaikka kriittisimmät tavarat alkavat jo olla kasassa. Tänään lähdimme kierrokselle kauppaan tekemään pakollisten vaippa- ja maito-ostosten lisäksi kuntosalijalkine ja vaateostoksia. Aika masentavaa oli huomata, että sievät 40 numeron jalkani saivat useammankin myyjän nauramaan ja tarjoamaan miesten jalkineita. Niihän siinä sitten kävikin, ettei koko tavaratalosta löytynyt sopivia naisten malleja vaan päädyin ostamaan herttaisen harmaan addun retropopot kokoa 42! Mikä mittayksikkö täällä olikaan käytössä?? Shoppailussa heränneen nälän taltutimme reissun ensimmäisellä pizzalla, johon paikalliseen tapaan täytynee laittaa chiliä - ainakin ihan vähän!

Illasta pääsin testaamaan kenkiä body pump tunnille ja olipas mukavaa. Paikat ovat aivan varmasti huomenna todella kipeinä. Tänään saimme hieman takapakkia aikatauluumme. Wilma nukahti vasta 23.30.

perjantai 13. marraskuuta 2009

Hammaskeiju kävi taloksi!

Ei liene mikään yllätys, että helle sen kuin jatkuu. Tarhaan kai sitä enää mainitsemaan tästä eteenpäin. Pikemminkin voisin kertoa, jos viileys iskee. Tänään voisimme pistää nenämme ulos ovesta ilta viiden maissa ja katsoa miten kestämme!

Eilen illalla saimme kirittyä kiinni aikaeroa tunnin verran ja nukahdimme yhden aikoihin, mikä Suomessa vastannee kello 20 eli ihan hyvässä tahdissa mennään. Tunnin päivässä sisäisen kellon pitäisi kyetä kääntymäänkin - näin asiantuntijat väittävät.

Hammaskeiju on tainnut jäädä asumaan meille. Ensimmäiset 11kk odottelimme hampaita ja jo 4kk kohdalla olimme kuolaamisen määrästä päätelleet, että nyt ne tulevat, mutta ei. Toisin on nyt. Hampaita pukkaa pintaan harvase päivä. Nyt saldona viisi etuhammasta ja kolme takahammasta. Jos sama vauhti jatkuu, niin tämä hammashässäkkä on hoidettu ennen ensimmäistä adventtia!

Päiväaktiviteetin hoidimme W:n kanssa alakerran kuntosalilla. Vähän punnerrusta, ojentajia ja vatsoja. Jotain täytynee tehdä, että pääsisi taas kisakuntoon. Täälläkin päin järjestetään paljon seikkailukisoja ja olisihan se kivaa päästä ensi kesänä juoksemaan ensimmäistä kertaa ihan Jukolan yöhön. Vaikeuksia on vain aeroobisen treenin löytämisessä. Viereisessä puistossa ei oikein voi juosta ilman astmakohtausta, ilman laatu on sen verran huono. Pyöräilykin olisi kivaa, mutta missäpä sitä pyöräilemään. En halua lähteä kilpasille mopojen ja tuktukkien kanssa. Katsotaan, mitä löytynee!

torstai 12. marraskuuta 2009

Helle yllättää farangit

Huh hellettä! Ilman ilmastointia sisällä on hetkessä yli 30 astetta ja olohuoneemme tummennetut ikkunat muuttuvat polttavan kuumiksi. Sopeutuminen marraskuun nollakelistä tänne tropiikin kosteutta tihkuvaan helteeseen ei käykään ihan hetkessä, jos ollenkaan. Kaikkien ulkomaalaisten eli paikallisten farangeiksi kutsumien toiveissa ja puheissa on pian alkava talvi, jolloin lämpötila pudonnee hetkellisesti alle 30.

Viime illasta tulikin sitten pitkä, kuten veikkailin. Wilma nukahti kahdelta aamuyöllä! Kyllä me tästä aikatauluun päästään - pikkuhiljaa hyvä tulee.

Tänään kävimme leikkimässä toisen alakerrannaapurimme italialaisen Francescon (10kk) luona. Francescon otteet ovat hieman veli-venäläistä hellemmät, mutta lelujen jakaminen ei ole helppoa sielläkään. Kasvatustieteiljät kertovatkin, että jakamisen käsite opitaan vasta kolmevuotiaana.

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Takaisin Krung Thepissä

Eilen saavuimme takaisin Bangkokiin, joka täällä päin tunnetaan myös Krung Theppinä. Meitä vastassa oli +33 asteen helle ja hyvin siivottu asunto. Itse lento sujui mukavasti, kun meidät istutettiin pikkupisnekseen eli turistiluokan ja business-luokan väliin. Luksusta saada penkki lähes makuuasentoon ja päälle lakanalla varustettu peitto! Wilmakin nukkui lennon kymmenestä tunnista kuusi. Ilmastointi ei varmaan ole koskaan ollut niin kovallaan koneessa kuin nyt. Täytyi laittaa tytölle pipo ja itselle huivi päähän, ettei jakaus olisi saanut uutta suuntaa. Hienoa päästä Suomesta pakoon sikatautia ja lumipyryä ja täytynee vain pitää peukkuja, ettei jo kanneta virusta!

Aikaeron vaivaamina pääsimme kaikki yöpuulle puolelta öin ja varsin itkuisen yön jälkeen heräsimme puolelta päivin - uusi hammas suussa! Nyt niitä sitten onkin jo viisi edessä ja kaksi takana. Hyvä, että tuli hankittua kaksi hammasharjaa tuliaisiksi Suomesta.

Iltapäivällä kävimme alakerran Anton Venäjän (1v ja 11kk) luona leikkimässä ensimmäistä kertaa. Aikamoinen kaveri. Mottaa aina, kun ehtii ja leikkikaluthan ovat ainoastaan hänen!! Katsotaan lämpeneekö itäsuhteet jatkossa.

Päiväunet nukuttiin näppärästi klo 17.30-20. Pitkä ilta tiedossa vanhemmilla!