Meidän talo puistosta päin

Meidän talo puistosta päin
Asumme palmujen välistä näkyvän talon seitsemännessä kerroksessa. Meidän ikkunat jää tässä just ja just puiden taakse.

olehuonemaisema

olehuonemaisema
Tämä maisema näkyy olohuoneemme ikkunasta

maanantai 30. marraskuuta 2009

Yllätyksiä puutarhassa ja perunamuussissa

Omassa kerrostalossamme on pienen pieni puutarha, jossa on kiva leikkiä kivillä ja juosta nurmikolla, jos ei jaksa pidemmälle lähteä. Eräänä päivänä Wilma alkoi kerätä puutarhasta, pienen puun alta, karviaisen kokoisia, pyöreitä hedelmiä ja leikkiä niillä. Aioin pitää tarkasti vahtia, ettei tyttö syö niitä ja ajattelin, ettei niillä leikkiminen voi haitaksi olla. Viiden minuutin leikkimisen jälkeen tyttö kiipesi syliini ja otti toisella kädellä kiinni paljaasta käsivarrestani ja toisella olkapäästäni. Muutaman sekunnin kuluttua ihoni alkoi kihelmöimään kuin nokkosilla olisi hakattu. Samaan aikaan tyttö alkoi itkeä ja raapia polveaan ja käsiään. Harvoin on otettu niin äkkilähtöä ensin käsienpesulle ja sitten kylpyyn. 10 minuutin pesemisen jälkeen tyttö alkoi rauhoittua. Hyvä, koska oli helpotus päästä pesemään myös omia käsiä, joissa näkyi selvästi punaisella ne kohdat, joihin Wilma oli koskenut. Tunnin kuluttua kihelmöinti oli hävinnyt. Kukaan ei ole vielä osannut kertoa meille, onko hedelmät myrkyllisiä vai ei. Ilmeisesti kyseessä on täälläpäin harvinaisempi koristepuu. Täytyy ottaa puusta kuvia ja selvitellä asiaa joululomalla Suomessa.

Toinen yllätys sattui tänään maanantaina Conrad hotellissa, jonne menimme päivälliselle. Hotelli sijaitsee Gussen työpaikan ja meidän kodin puolessavälissä ja koska Gusse lupasi tehdä tänään töitä myöhään, menimme kaikki yhdessä syömään ja siitä Gusse jatkoi vielä takaisin töihin. Noudimme Wilmalle buffet-pöydästä perunamuussia ja lammasta. Tyttö söi hyvällä ruokahalulla ja vasta, kun ruoka oli kaikki ja nuolaisin syöttölusikan puhtaaksi huomasin, että muussi on terästetty runsaalla valkopippurilla. Yritimme antaa Wilmalle leipää, maitoa ja hedelmiä ja toivoimme niiden laimentavan vatsalaukun sisältöä. Muuten edessä on vilkas yö.

Conradista poistuttaessa ihmettelin ääneen, miksi hotellissa on maanatai-iltana kahdet isot häät. Minulle selitettiin, että Thaimaassa häiden valmistelu aloitetaan menemällä temppeliin tapaamaan munkkia. Munkki sitten kertoo, milloin olisi tulevaisuuden onnen varmistamisen kannalta suosiollisin häidenpitopäivä. Jostain syystä kuulemma marras- ja joulukuu ovat kiireisintä juhlienpitoaikaa.

1 kommentti:

Juju kirjoitti...

Onneksi selvisitte säikähdyksellä molemmista seikkailuista.

Minua jotenkin kiehtoo tuollaiset vähän taikauskoiset tavat mitä tulee häihin sun muihin elämän suuriin asioihin. Olisi jotenkin ihanan turvallista ja mukavaa ripustautua luottamaan jonkin munkin sanaan, ja uskoa että onni on taattu kun nyt on oikea päiväkin valittu!