Otimme pehmeän laskun arkeen ja vietimme päivän rauhallisesti kotosalla. Iltapäivällä törmäsimme pihassa venäläiseen kaveriimme Antoniin ja leikimme hänen kanssaan puutarhassa. Enää ei tullut lyömään, mutta piti edelleen hyvää huolta omista tavaroistaan. Wilma olisi ihan hirveästi halunnut ajella Antonin "nukenrattailla", mutta ei niin ei. Täytynee etsiä jostain ihan omat rattaat. Yllätyin suuresti, kun Wilma suostui ottamaan Antonia kädestä kiinni ja juoksemaan rinta rinnan 10 m matkan - mutta kuitenkin äiti turvallisesti toisessa kädessä.
Illalla oli sen verran viileää, että söimme ensimmäisrä kertaa tilavalla parvekkeellamme ja tämän kunniaksi Wilman iltapuuro korvattiin jäätelöllä. Harvoin olemme antaneet Wilman syödä itse, mutta nyt ajattelimme, että kun lautasella on niin hyvää syötävää, niin itse syöminenkin saattaa onnistua ja melko hyvinhän se sujuikin!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti