Unettomia öitä ja painajaisia

Sen olen täällä maailmalla ainakin oppinut, että parempi ottaa rauhallisesti kuin suunnitella liikoja ja hötkyillä. Jos ehditään, jaksetaan ja se kaikkien aikatauluun sattuu vielä sopimaankin, niin sitten tehdään jotain. Muuten oleillaan lokoisasti kotosalla ja leikitään ja lauletaan.

Tänään oli sellainen lokoisa kotipäivä. Suurin ponnistuksemme oli, että kävimme katolla uimassa ja sen jälkeen Wilman kanssa yhdessä suihkussa, joissa molemmissa on myös omat jännitysmomenttinsa. Uima-altaamme on matalasta päästä 140 cm syvä ja suihkumme lattia liukasta marmoria. Saa olla kieli keskellä suuta ja tarkkaavaisuus harpaantumatta, että selviämme ilman haavereita. Kaikki meni kuitenkn tosi hyvin.

Äiskä pääsi vielä illasta kuluttamaan saamaansa kolmen päivän ilmaista kuntosalikorttiaan spinningiin. Meno oli mahtavaa ja laitteet paremmat kun missään, mitä olen Suomessa nähnyt. Tämän rehkimisen seurauksena uni ei taaskaan meinannut tulla ja vielä kello 3 aamuyöllä, kun Wilma heräsi painajaiseen, en ollut nukkunut hetkeäkään. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun W selvästikin näki painajaisia. Hän osoitteli kovasti sänkyynsä ja ei halunnut mennä sinne takaisin nukkumaan vaan käpertyi pienen pieneksi äidin kainaloon ja tarkasti parin minuutin välein, että onhan äiti vielä siinä. Onkohan painajaiset yleisiä jo näin pienillä? Toivottavasti todella harvinaisia!