Että sellainen päivä...

Tänään vein Wilman uudelleen lääkäriin, kun valitteli huultaan, oli itkuinen ja ruoka ei maistunut Parasetamolista huolimatta. Hammaslääkäri sanoi, että kolahduksesta ja siitä seuranneesta turvotuksesta on kitalaen ihoa "valahtanut" siten, että sitä on etuhampaiden takana. Näyttää ihan kuin tyttö olisi puraissut etuhuultaan ja lihaa olisi jäänyt hampaiden väliin. Onneksi ei kuitenkaan. Jos tyttö olisi vanhempi, niin tätä ihoa/lihaa yritettäisiin painaa takaisin, mutta nyt vaan odotellaan ja täytyy mennä Suomessa tarkastukseen kahden viikon kuluttua. Wilma huusi aikamoisesti, kun suuta piti tutkia ja tyttöä pitelemässä taisi olla viisi ihmistä. Puraisipa yhtä hoitajaa sormeenkin.

Lääkärilaskua kun piti alkaa maksamaan, niin kumpikaan luottokorttini ei toiminut ja käteistä ei ollut riittävästi. Onneksi Irene oli lähtenyt meidän mukaan ja me Wilman kanssa odottelimme sairaalassa, kun Irene kävi hakemassa meille rahaa kotoaan. Samalla Gusse ilmoitti, että oli myöhästynyt koneestaan.

Ja kun pääsimme kotiin, niin hetken kuluttua vessan käsisuihkun putkiliitos irtosi ihan itsestään ja vettä tulvi kuin isosta geisir-lähteestä. Kaikki pyyhkeet ja lakanat kynnysten tukkeeksi (valitettavasti kylpuhuoneesta pääsee kahteen huoneeseen, joissa molemmissa on parkettilattiat), Irene hakemaan apua ja minä lappamaan kattilalla vettä lattialta kylpyammeeseen. Parhaillaan kylpyhuoneessa oli varmaankin 20cm vettä. Vesi saatiin poikki, vika korjattua, vedet kuivattua koko illan siivousprojektissa, mutta kyllä parketitkin saivat oman osansa ja pakastimen, jääkaapin ja muiden kodinkoneidan alusia kuivateltiin vielä myöhäänkin.

Sitten sain sähköpostiviestin, että työpaikkani on hakeutumassa konkurssiin ja pisteenä i:n päälle puhelimestani oli loppunut puheaika. Että sellainen päivä ja en enää kiellä, ettei lastenhoitajasta olisi apua! Irene pelasti meidät tänään niin taloudelliselta, aineelliselta kuin henkiseltäkin täystuholta!